Django and Sartana Are Coming... It's the End (Arrivano Django e Sartana... è la fine)

Pääosissa: Hunt Powers, Franco Borelli, Gordon Mitchell

Ohjaus: Demofilo Fidani (1970) 90min

Rikollispomo Burt Kelly (Gordon Mitchell) piileskelee miestensä kanssa. He aikovat paeta Meksikoon, mutta pelkäävät etsijöiden hyökkäävän kimppuun. Burt keksii suunnitelman kidnappauksen, jotta voisivat poistua maasta rauhassa. Lähin on Brewsterin tila ja kohde perheen tytär Jessica (Simonetta Vitelli). Tapaus houkuttelee paikalle palkkionmetsästäjiä nousseen palkkion vuoksi. Kaupunkiin saapuu myös Django (Hunt Powers) ja Sartana (Franco Borelli). Tieto kahden kuuluisan asesankarin saapumisesta päätyy Burtin korviin ja tämä lähettää miehensä tappamaan miehiä. Django, joka on saanut tietää Kellyn joukon piilopaikan sijainnin, jää ensin kiinni, mutta Sartana onnistuu vapauttamaan hänet. Myöhemmin osa vaihtuvat. Sartana seuraa Djangoa ja seuraa verinen yhteenotto Kellyn ja tämän miesten kanssa.

Fidanin tämänkertainen tuotos muistuttaa jonkin verran juoneltaan ”They Came to Kill Sartana” elokuvaa. Elokuva kompastuu tarinaansa jo heti ensi minuuteista alkaen: ensinnäkin Kellyn perässä ei näytä olevan missään vaiheessa minkäänlaista jahtiporukkaa Djangon ja Sartanan lisäksi, ja toiseksi Kelly ja kumppanit olisivat ehtineet poistua maasta panttivangin kanssa jo kauan sitten ennen kuin Django ja Sartana ovat saapuneet paikalle. Tässä voisi vedota ”Crazy” Burt Kellyn mielenvikaisuuteen, mutta se olisi liian helppo ratkaisu, kun tuntee Fidanin tuotantoa. Todennäköistä on, ettei mitään kunnon käsikirjoitusta ole tässä(kään) elokuvassa ollut. Tuntuu kuin ensin olisi kuvattu elokuvan lopputaistelu ja sen pohjalta on yritetty kursia jotain kasaan, siinä onnistumatta.

Kahden supersankarin kuvauksessa on jääty pahasti puolitiehen. Hunt Powers on astetta kovempi kuin elokuvassa ”One Damned Day at Dawn .. Django meets Sartana!”. Imdb tiedoissa on muuten väärää informaatiota, kun Powers mainitaan Sartanan esittäjäksi. Kieltämättä ulkoisesti Powers muistuttaa ehkä enemmän Sartanaa kuin Djangoa, mutta esikuvana on ollut varmasti myös eversti Douglas Mortimer elokuvasta ”Vain muutaman dollarin tähden” ja muutenkin kahden palkkionmetsästäjän saapuminen samalla apajalle kuulostaa kovin tutulta. Mutta eihän miesten välille onnistuta luomaan mitään jännitettä tai epäilystä siitä, kykenevätkö he yhteistyöhön. Sartanaa esittävä Borelli on samaan jatkumoa Fidanin yleiselle näyttelijätasolle: mies irvistelee välillä siihen malliin, että voisi luulla miehen kärsivän kasvohalvauksesta. Kun näyttelijät eivät ole luokkaa Lee Van Cleef ja Clint Eastwood, sankarit ovat tässä elokuvassa kaikista huonoimmat koskaan. Tosin hyvät näyttelijätkään eivät saisi tarinasta mitään aikaiseksi. Tämä on vähän itsensä toistoa, mutta elokuvan hahmot tulevat ja menevät miten sattuu ja kaikkea epäolennaista, ja vieläpä oudoissa tapahtumajärjestyksissä, on väkisin ympätty elokuvaan. Elokuvan roistot ovat suorastaan tyhmiä, ja valitettavasti sankarit lähes samaa tasoa: asetta pitelevä vastapuoli huijataan helposti nyrkkitappeluun tyyliin ”Hei, sul’ on kengännauhat auki”. Ainoa mieleen jäävä hahmo on pääkonna Burt Kelly, mies, joka pelaa peilikuvansa kanssa korttia ja syyttää tätä huijaamisesta. Kelly kärsii selvästi skitsofreniasta ja muista mielenterveydellisistä ongelmista. Olisiko Fidani voinut jalostaa tästä jotain mielenkiintoista? Ei, koska mies ei siihen pysty. Nyt hahmo on muka-koominen, kun surullisen hahmon ritarille olisi ollut tilausta, jotain mikä olisi herättänyt sympatian murusen sairasta miestä kohtaan.

Kuolinkohtausten toteuttamisessa on menty yhä naurettavampaan suuntaan. Suurin osa ammuskelun uhreista seisoo joko kallion tai portaiden/aidan reunalla. Tästä voi sitten tehdä näyttävän kierähdyksen luodin osuessa. Ja jos se aita ei ole ihan vieressä, niin jotenkin se uhri onnistuu ottamaan viisi askelta päästäkseen sinne. Samaa, tai korkeintaan kahta, kuolinhuutoa toistetaan, joka etenkin lopun ammuskelussa on koomista, miksi sitä on tuskin tarkoitettu.

Pikaisesti laskettuna Fidani, joka tässä elokuvassa käyttää salanimeä Dick Spitfire, on ohjannut 13 westerniä, ja niistä olen nähnyt kolme. Ja toivoa sopii, ettei niitä enää putkahda missään muodossa hyppysiini, sillä tämän tasoisten elokuvien julkaisu pitäisi kieltää.

Arvosana: *

django_and_sartana_are_comin_it%27s_the_