Sankari Virginiasta (Virginia City)

Pääosissa: Errol Flynn, Miriam Hopkins, Randolph Scott

Ohjaus: Michael Curtiz (1940) 114min

Vuonna 1864 Etelä on häviämässä sisällissotaa, ja rahahanat Englannistakin ovat tyrehtyneet. Virginia Cityssä on herännyt ajatus, että siellä asuvat Etelän myönteiset lahjoittavat 5 miljoonan kullan armeijan käyttöön. Sanansaattajaksi lähtee Julia Hayne (Miriam Hopkins), joka on tehtävään suostuvan richmondilaisen sotilasvankilan komentajan, kapteeni Vance Irbyn (Randolph Scott) vanha ystävä. Samaan aikaan vankilasta pakenee Pohjoisen agentti Kerry Bradford (Errol Flynn), mukanaan taistelutoverinsa Olaf Swenson (Alan Hale) sekä ”Marblehead” (Guinn 'Big Boy' Williams). Vihiä kullasta saanut agentti saa tehtäväkseen mennä Virginia Cityyn estämään kullan kuljetuksen etelävaltiollisille, sillä kuljetuksen päätyessä perille, sota saattaisi jatkua vuosikausia. Julia osuu samoihin postivaunuihin miesten kanssa. Vaunujen kyytiin nousee myös John Murrell (Humphrey Bogart), Etelääkin palvellut rosvo, joka aikoo ryöstää vaunut. Bradford, Swenson ja Marblehead tekevät ajatuksen turhaksi. Matkan aikana Julia ja Bradford ystävyys syvenee. Virginia Cityssä miehet näkevät Irbyn saluunassa ja lyöttäytyvät tämän seuraan. Irby varoittaa miesten olevan Pohjoisen sotilaita, ja Julia joutuu miettimään asiat uusiksi, mutta on lopulta lojaali asialle. Bradford on käskenyt kaupungissa olevia sotajoukkoja vartioimaan teitä. Irby saa kuitenkin ajatuksen, kun haavoittunut Murrell saapuu hakemaan hoitoa paikalliselta lääkäriltä. Hän maksaa 10 000 dollaria, jos Murrell hyökkää varuskunnan tiloihin. Murrell suostuu, mutta alkaa ahneeksi ja hyökkää lopulta vaunukaravaanin kimppuun. Bradford, joka on jo meinannut kuolla ajojahdin aikana, palaa joukkoineen auttamaan karavaania.

Elokuvan alkuteksteissä vihjataan tarinan perustuvan tositapahtumiin. Tähän hätään ei todisteita moisesta löytynyt. Ainoastaan Bogartin esittämä hahmo John Murrell on todellinen, ja hänkin sai ”elämäntyönsä” päätökseen jo 20 vuotta ennen elokuvan ajankohtaa. Tällä ei ole väliä, sillä kyseessä on varsin viihdyttävä elokuva, joka saa pohtimaan myös vakavampia asioita. Ja kun pääosiin on saatu varsin pätevät näyttelijät, niin homma luistaa.

Itselleni Errol Flynnin keikarimainen luone ja aikaisemmat roolit asettivat pienen ennakkoluulon, mutta onneksi ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi: Tasmanian hurmuri on varsin vakuuttava westernsankari, joskin yhden kerran Flynn hekottelee ”iloisten veikkojensa” kanssa kuin ”Robin Hoodissa” ikään. Ei edes hieman naivin tuntuinen romanssi häiritse mitenkään, varsinkin kun se luo entuudestaan lisää jännitettä Bradfordin ja Irbyn välille, joka niin ikään on rakastunut Juliaan, ja on ollut sitä vuosikausia saamatta vastakaikua. Suuresti arvostamani Randolph Scott on myös mies paikallaan. Naistähti Miriam Hopkinsilla on merkittävä osa tarinassa, ollen tärkeä osa suunnitelmaa, mutta hän tuo myös inhimillistä näkökulmaa kovien mieshahmojen sekaan, ja saa jopa molemmat miehet laittamaan ajatusmaailmansa uusiksi. Ja siitä tulee elokuvan sanoma: sodan jälkeenkin on elämää, ja osapuolten on osattava elää yhdessä rauhan synnyttyä. Tilausta kansakuntaa yhdistävälle sanomalle on tuolloin ollut, kun sota alkoi koskettaa jo amerikkalaisiakin, ainakin avunpyyntöjen suhteen. Bogart ei ollut vielä uransa huipulla, ja hän jääkin näyttelijänelikon suhteen pienimpään rooliin. Mutta mukavaa Bogey on nähdä vähemmän kunniallisen miehen roolissa, vaikkei tulkinta olekaan huikaisevan ”Sierra Madren aarteen” tasolla. Ainoastaan Bradfordin apumiehet (Alan Hale ja Guinn 'Big Boy' Williams) pilaavat kokonaisuutta pellemäisillä rooleillaan: Williams huitoo aseellakin siihen tahtiin, että tokkopa sillä tyylillä osuu mihinkään. Vakavaan tarinaan kun ei oikein mitään huvittavia piirteitä tarvittaisi.

Teknisesti elokuva on hienon näköinen ja John Fordin vaikutus näkyy toiminta- ja takaa-ajokohtauksista selvästi, paitsi kuvauksellisesti niin myös toiminnallisesti. Yakima Canutt teki hurjan stunt-temppunsa, jossa hän pudottautuu hevosvaljakon alle (”Hyökkäys erämaassa”), tähänkin elokuvaan, muistuttaen jopa enemmän Spielbergin kuvaamaa temppua ”Kadonneen aarteen metsästäjissä”. En ole vielä tietokone-efekteistä saanut läheskään samanlaisia väristyksiä kuin näistä: joka kerta vaan katsoo suurella kunnioituksella moista uskaliaisuutta. Flynnin ratsastaessa on jonkin verran trikkikuvaa, mutten edelleenkään pidä sitä häiritsevänä tekijänä niin kauan kun tarina toimii, päinvastoin jos efektit ovat näyttäviä mutta tarina täyttä huttua. Kansakunnan yhdistämisessä on menty niin pitkälle, että itse Abraham Lincoln (Victor Kilian) puuttuu mystisesti silhuettina kuvattuna tarinan tapahtumiin. Ja mikäs siinä, esiintyyhän Konfederaation presidentti Jefferson Daviskin (Charles Middleton) tarinassa. Tekijät ovat ottaneet puolueettoman näkökannan tapahtumiin. Ja siksi se jaksaa kiinnostaakin.

Arvosana: ****

virginia_city-normal.jpg