Kapinallisten asekätkö (Bandido)

Pääosissa: Robert Mitchum, Ursula Thiess, Gilbert Roland

Ohjaus: Richard Fleischer (1956) 92min

On Meksikon vallankumouksen jälkipuolisko. Samaan aikaan, kun meksikolaiset pakenevat rajan yli Yhdysvaltoihin, amerikkalaiset onnenonkijat saapuvat Meksikoon rikastuakseen. Kennedy (Zachary Scott) on asekauppias, joka aikoo myydä aseita Meksikon armeijalle. Wilsonilla (Robert Mitchum) on toisenlaiset aikeet: hän aikoo selvittää aseiden kätköpaikan ja myydä ne kapinallisille, joita johtaa eversti José Escobar (Gilbert Roland). Autettuaan kapinallisia taistelussa, Wilson voittaa näiden luottamuksen ja yhdessä he hyökkäävät Kennedyä kuljettavan junan kimppuun. Kennedy paljastaa asekätkön. Wilson, joka on ihastunut Kennedyn vaimoon Lisaan (Ursula Thiess), suostuttelee Lisan viemään miehet asekätkölle. Aseita ei kuitenkaan löydy, ja Lisaa uhkaa ampuminen. Wilson vie Lisan armeijan huostaan ja palaa Escobarin luo. Tämä asettaa sekä Kennedyn että Wilsonin vankilaan ja sitten teloitettavaksi, mutta Wilson pakenee, ottaen Kennedyn mukaan sillä ehdolla, että tämä paljastaa aseiden kätköpaikan. Paon aikana Kennedy haavoittuu ja miehet piiloutuvat kirkkoon, jossa pappi kaivaa luodin Kennedyn selästä. Paikalle saapuvat Lisa, kapinalliset ja armeija. Wilson tekee sopimuksen Escobarin kanssa ja he lähtevät hakemaan aseita, saaden armeijan peräänsä.

Yle 2 esitti tämän elokuvan Kuukauden westerninä. Elokuvaa voisi pitää yhtä hyvin sotaelokuvana, sillä westernin ominaispiirteet elokuvasta puuttuu: eihän päähenkilö kanna edes revolveria! Mutta menköön nyt. Aihepiiriltään elokuva poikkeaa westernien valtavirrasta sijoituttuaan Meksikon vallankumoukseen, joka nousi suosituksi aiheeksi varsinaisesti eurowesternien myötä 60-luvun lopulla.

Kovin kummoista vaikutusta tämä ei minuun tehnyt, kuten ei koko aihealueen ideologia yleensäkään. Eniten elokuvassa ärsyttää se, että en oikein tiedä, miksi pitäisi kantaa huolta siitä, mitä elokuvan henkilöille tapahtuu, Kun Mitchumkin tuntuu vähät välittävän koko touhusta, ei edes sankarihahmosta muodostu mitään erityistä. Toimintaa leffassa piisaa lähinnä sotakohtausten muodossa. Lopputaistelua vaivaa ongelma kuvakulmien kanssa: Wilson ja Escobar ampuvat vasemmalta oikealle siellä olevia armeijan joukkoja vastaan, kun taas apuun tulevat kapinalliset näyttäisivät ratsastavan apuun vasemmalta oikealle, ja armeijan joukot kääntyvät ikään kuin väärään suuntaan ottamaan heitä vastaan. Kutsutaanko sitä nyt sitten suojaviivavirheeksi vai miksi, mutta vaikuttihan se hiukan koomiselta. Tietyt epäloogisuudetkin vaivaavat: Wilsonin annetaan viedä vankityrmään kaksi käsikranaattia, joiden avulla Wilson ja Kennedy onnistuvat pakenemaan. Sartanoilta ym. veijariwesterneiltä epäuskottavia tapahtumia suorastaan odottaa, mutta ”Kapinallisten asekätkö” on olevinaan vakava elokuva.

Positiivisena asiana voi mainita sen, että meksikolaiset puhuvat espanjaa, muutenkin kuin iänikuisen ”¡Vamonos, muchachos!” – lauseen merkeissä. Armeijan ja kapinallisten ensimmäisessä taistelussa on onnistuttu kuvaamaan sotaelokuvien julmuutta, mutta muuten elokuva jää varsin tyhjänpäiväiseksi.

Arvosana: *½

bandido-normal.jpg