Elävänä tai kuolleena (Un minuto per pregare, un instante per morire/A Minute to Pray, a Second to Die)
 
Pääosissa: Alex Cord, Arthur Kennedy, Robert Ryan
 
Ohjaus: Franco Giraldi (1968) 118min
 
Etsintäkuulutetut Clay McCord (Alex Cord) ja Frank Duskin (Giampiero Albertini) pakenevat palkkionmetsästäjiä. Clay kärsii kouristuksista oikeassa kädessään ja Frank kehottaa miestä etsimään lääkärin. Matkallaan he saavat tietää, että kuvernööri Lem Carter (Robert Ryan) on luvannut armahduksen ja 50 dollaria rikollisille, jotka haluavat muuttaa elämänsä suunnan. Miehet ovat skeptisiä ja teiden erottua Clay suuntaa matkansa kohti Escondidoa, joka on etsintäkuulutettujen turvapaikka, ja koska on kuullut siellä olevasta lääkäristä. Teille on asetettu sulkuja ja Clay joutuu taistelemaan tiensä turvapaikkaan, vieden samalla ruokaa nälässä oleville kohtalotovereilleen. Escondidoa johtaa Krant (Mario Brega), joka ei ole mielissään Clayn saapumisesta. Krant on tappanut lääkärin ja Clayn mielessä alkaa itää ajatus armahduksesta. Hän meneekin Tuscosaan, mutta vaatii paikalliselta sheriffiltä 5000 dollaria. Sheriffi Colby (Arhtur Kennedy) ei ole alkujaankaan innostunut armahduspolitiikasta ja neuvottelut päättyvät siihen, että Clay joutuu pakenemaan haavoittuneena takaisin Escondidoon. Laurinda (Nicoletta Machiavelli) piilottaa Clayn ja hoitaa tämän ampumahaavaa. Samaan aikaan Lem Carter saapuu Tuscosaan vauhdittamaan armahduskampanjaa ja haluaa nimenomaan Clayn. Hän lähettää edustajan Escondidoon, joka vapauttaa kiinnijääneen Clayn. Clay ja Carter tapaavat piilopaikassa, jossa selviää, että Clayn vamman syy. Uusi uhka koittaa, kun Krant on saanut vihiä Clayn piilopaikasta. Clay, Carter, lääkäri Chase (Enzo Fiermonte) ja Colby käyvät taistoon ylivoimaista vihollista vastaan.
 
Olipa piristävää katsoa western, jossa ei olla iänikuisen kostoteeman äärellä, jonka seuraaminen vaatii vähän omaa päättelyä, ja jossa päähenkilöstä löytyy muutakin kuin yksi sankarillinen puoli. Joku voi tietysti tehdä erilaiset johtopäätökset päähenkilöiden motiiveista. Clay McCordin kohdalla on pelko nöyryytetyksi tulemisesta: hänen isänsä sairasti epilepsiaa ja joutui julkisesti pilkatuksi, mikä sai Clayn ajautumaan rikosten tielle. Lihaskouristukset viittaavat epilepsiaan eikä Clay halua saada isänsä kohtaloa. Siksi hän mm. vaatii 5000 dollaria armahduksesta, jotta voisi elää loppuelämän rauhassa. Lem Carterille erään pahimman rikollisen antautuminen olisi todellinen läpimurto Uuden-Meksikon rauhoittamiseksi ja siksi hän on valmis tekemään kaikkensa saadakseen Clayn hakemaan armahdusta. Armahtajapoliitikon mystisyyttä lisää se, että Carter ei ilmesty elokuvaan kuin vasta jälkimmäisellä puoliskolla. Ja ensiesiintyminen onkin vaikuttava: Carter pistää Tuscosan sheriffin ja tämän apulaiset ojennukseen nyrkin voimin, jonka jälkeen nämä alkavat toimia virkansa edellyttämällä tavalla. Lopulta lainvalvojat ovat kuvernöörin tavoin periaatteen miehiä.
 
Robert Ryan sähköistää muutenkin elokuvaa. Alex Cord on paikoin hieman väritön eikä hänen lakoninen, mumiseva artikulointi lainkaan vahvista kuvaa ’coolista tyypistä’. Kesti hetken jopa yhdistää mies niihin lukuisiin tv-sarjoihin, missä hän on näytellyt, pääosin tummahiuksisena. Cord on varmaan hakenut läpimurtoa Euroopasta Eastwooodin tavoin, kun taas kokeneemmat Arthur Kennedy ja Robert Ryan jatkoa pitkille urilleen, kuten Henry Fondakin ”Huuliharppukostajassa”. Nuori Robert Ryan olisi sopinut mainiosti McCordin osaan. McCordin ja Krantin keskinäinen vihanpito jäi minulle vähän epäselväksi eikä Krantista muodostu mitään elämää suurempaa vihamiestä, vaikka ulkoisesti Mario Brega sellaiselta näyttääkin. Elokuvassa vilahtelee muuten Bregan ohella lukuisia sivuosan näyttelijöitä Leonen westerneistä. Viehättävä Nicoletta Machiavelli esittää kliseistä sivuhahmoa, joka joutuu maksamaan hengellään autettuaan päähenkilöä.
 
Elokuva muistuttaa monin paikoin Sergio Corbuccin ”Suurta hiljaisuutta”, tai oikeastaan päinvastoin, sillä tuo westernklassikko tehtiin vuotta myöhemmin. Molemmat ovat varsin vakavamielisiä: Leonen viljelemää kuivaan huumoria ei ole. Elokuvaan on lisätty jostain päin Aasia löydetyt poistetut kohtaukset ja näin ollen on saatu tämä lähes kaksi tuntia kestävä versio: lisätyt kohtaukset erottuvat selkeästi jo pelkästään sillä, että joissakin kohdissa on aasialaista tekstitystä. Onko alun perinkin ollut tarkoitus tehdä vaihtoehtoinen loppu elokuvalle, Yhdysvaltain markkinoita ajatellen? Sen voi paljastaa, että Hollywoodissa ei tämmöisiä loppuratkaisuja nähty 60-luvulla, eikä paljon sen jälkeenkään.
 
Vahinko, että elokuvan ensimmäinen puolisko ei ole aivan lopun luokkaa. Joidenkin epäselvien tapahtumien lisäksi alkupuolisko on jotenkin vauhditon, vaikka toimintaa riittää. Cordin tulkinta selittää osan: toimintaan päästyään hän on kuitenkin kelpo näyttelijä, mutta kohtaukset, joissa hän kärsii kivuliaista kouristuksista, ovat vähän saippuaoopperamaisia. Ehdottomasti katsomisen arvoinen western on kuitenkin kyseessä.
 
Arvosana: ***½