Wanted – mieluummin kuolleena (Wanted)
 
Pääosissa: Giuliano Gemma, Germán Cobos, Teresa Gimpera
 
Ohjaus: Giorgio Ferroni (1966) 104min
 
Greenfieldin kaupunki on ollut ilman sheriffiä. Pormestari ja suurtilallinen Gold (Daniele Vargas) haluaa uuden sheriffin virkaan heti ja kaupunkilaiset ehdottavat uudeksi sheriffiksi Lloydia (Serge Marquand). Kun valinta on liki vahvistettu, tilaisuuteen saapuu tuomari Andersonin (Carlo Hinterman) nimittämä sheriffi Gary Ryan (Giuliano Gemma). Ensitöikseen hän joutuu turvaamaan kultalähetystä. Lloyd lähettää viestin meksikolaisrosvoille, jotta nämä varastaisivat kullan. Levähdyspaikalla Ryan saa tietää meksikolaisten suunnitelmista ja osa apumiehistä jättää homman sikseen. Avuksi tulee uhkapeluri Martin Heywood (Germán Cobos). Modifioiduilla hevoskärryillä he karkaavat rosvoilta. Tämän jälkeen Ryan alkaa selvitellä karjavarkautta. Lloyd on yhä katkera Ryanille ja lavastaa tämän murhaajaksi. Ryan vangitaan, mutta hän pakenee Billy Bakerin (Benito Stefanelli) avulla. Baker kertoo, että hänen veljensä on tapettu karjavarkauden yhteydessä. Ryan lähtee etsimään tämän tytärtä Evelyniä (Teresa Gimpera). Matkalla hän tapaa Heywoodin, joka ryhtyy uudelleen auttamaan Ryania, yrittäen saada päätodistaja Cherylin (Gia Sandri) kiinni valehtelusta. Ryan löytää todisteet, joiden avulla karjavarkaudet selviää. Ja jäljet johtavat Goldiin, joka on vanginnut Evelynin.
 
”Wanted” ei tarjoa mitään uutta, mutta varsin sujuvasta toimintawesternistä on kyse. Tarina etenee reippaalla hölkällä, mikä sopii hyvin Giuliano Gemmalle, joka ei varsinaisesti ole mikään karismapaukku. Toinen etukäteen askarruttava asia on se, miten paljon Gemman stunt-miehen ominaisuuksia on hyödynnetty toimintakohtauksissa: loikkiminen ja kuperkeikkojen tekeminen jää varsin vähäiseksi. Sen sijaan Gemman poikamaisen kauniisiin kasvoihin ei tässäkään elokuvassa tule ruhjeita. Gemma muistuttaa enemmän amerikkalaista asesankaria kuin italialaista ja myös itse ydintarina on tutumpi amerikkalaisista westerneistä, kun spagettiwesterneissä on yleensä kyse kostosta ja/tai rahasta. Nyt Gemman hahmo tekee velvollisuutensa syyttömänä, erotettuna lainvalvojana. Evelynin ja Ryanin välille kehitellään myös romanssia, mutta onneksi sen osuus jää vähäiseksi.
 
Elokuva koostuu kahdesta osasta, jotka ovat vähän jopa toisistaan irrallisia: ensin on kultakuljetus ja sitten varsinainen ydintarina. Mielestäni elokuvan alku toimii paremmin. Meksikolaisten hyökkäys on hyvin toteutettu. John Fordin ”Hyökkäys erämaassa” vaikutus näkyy selvästi toteutuksessa ja kuvauksessa. Tarinan vaihtuessa myös maisemat vaihtuvat ja uusia hahmoja tulee mukaan kuvaan. Sheriffi Ryan ei kohoa tarinan mielenkiintoisimmaksi hahmoksi: minulle entuudestaan tuntematon Germán Cobos tekee mieleen jäävän suorituksen arvoituksellisena korttihaina, joka haluaa palan sankaruudesta. Serge Marquand on viheliäisyyden esikuva, kun taas Daniele Vargas rikoskumppanina jää vähäisemmälle osalle. Sivuosissa Stefanelli juoppona ja Nello Pazzafini munkkina tuovat tuttua turvallisuuden tunnetta väkevillä suorituksillaan. Naisosien esittäjät ovat genren tapaan varsin ilmeettömiä.
 
Lloydin ja Goldin yhteistyö on tehty turhan ilmeiseksi: Goldin osuus rikokseen on selvä alusta alkaen. Karjahuijaus on sinänsä nokkela: erilaisia karjan poltinrautoja yhdistämällä on saatu Goldin merkki poltettua muiden karjaan. Goldin merkki muuten muistuttaa aika paljon sitä, minkä moni näissäkin vaaleissa piirsi äänestyslipukkeeseen. Enkä nyt tarkoita Aku Ankkaa.
 
 
Jos elokuvalta ei odota liikoja, tämä menee hyvänä ajanvietteenä.
 
Arvosana: ***½