Viimeinen juna Gun Hillistä (Last Train from Gun Hill)
 
Pääosissa: Kirk Douglas, Anthony Quinn, Carolyn Jones
 
Ohjaus: John Sturges (1959) 91min
 
Rick Belden (Earl Holliman) ja Lee Smithers (Brian G. Hutton) ovat palaamassa kotiin huvitteluretkellään, kun he huomaavat intiaaninaisen, Chrisitine Morganin, (Ziva Rodann) ratsastavan hevoskärryillä poikansa Peteyn (Lars Henderson) kanssa. Miehet aikovat pitää hauskaa naisen kustannuksella, mutta tämä ratsastaa karkuun, ja kun miehet saavuttavat heidät, hän lyö piiskalla Rickiä kasvoihin. Miehet raivostuvat ja jahdin seurauksena kärryt kaatuvat. Christine käskee pojan paeta, kun miehet ahdistavat hänet metsään. Petey ottaa Rickin hevosen ja ratsastaa hakemaan apua isältään, sheriffi Matt Morganilta (Kirk Douglas). Kun Matt ehtii paikalle, Christine on raiskattu ja tapettu. Samassa hän tunnistaa satulan, joka oli Peteyn ottamassa hevosessa: se kuuluu hänen vanhalle ystävälle Craig Beldenille (Anthony Quinn). Matt lähtee selvittämään asiaa, koska ei usko Craigin olevan teon takana, mutta tietäen, että toisella syyllisistä on piiskanjälki kasvoissa. Rick ja Lee väittävät, että hevoset oli varastettu heiltä, ja kun Matt todistaa toista, Craig antaa potkut Leelle ja käskee Rickin piiloutua. Rick menee kuitenkin kaupunkiin. Matt vannoo vievänsä hänet mukanaan. Hän saakin Rickin kiinni ja linnoittautuu hotellihuoneeseen odottamaan viimeisen junan lähtöä. Craig ei suostu luovuttamaan ja myös Lee haluaa pelastaa ystävänsä. Mattin tilanne on lohduton, mutta lopulta hän saa apua Craigin entiseltä naisystävältä Lindalta (Carolyn Jones), jonka hän tapasi junassa matkalla Gun Hilliin.
 
Hollywoodin tuotannoksi kyseessä on yllättävänkin tummasävyinen elokuva: pahaenteiset tapahtumat klaustrofobisissa kulisseissa kuljettavat jännittävää tarinaa eteenpäin. Itseäni on aina viehättänyt lähtökohta, jossa sankarimme saa deadlinen: ”Sheriffissä” se oli keskipäivä ja ”Armottomassa aseessa” tai sen uudessa versiossa ”Kello 15:10 lähtö Yumaan” 15:10. Epäselväksi ei jää mitä tulee tapahtumaan, vaan miten tulee tapahtumaan. Tällainen tarinan kuljetus antaa mahdollisuuden päästä päähenkilöiden sisälle. Se myös vaatii näyttelijältä ammattitaitoa. Ja sitähän ei Kirk Douglasilta puutu.
 
Douglas laittaa koko olemuksen peliin (sortumatta ylinäyttelemiseen) katkerana lainvalvojana, joka taistelee hengestään, ystävyydestään ja isyydestään: jostakin hän joutuu väkisinkin luopumaan. Matt Morgan, jonka menneisyys ei ole aivan puhdas, on kuitenkin oikeudenmukainen mies eikä vain halua ampua Rickiä ja Leetä hengiltä, vaan toimittaa nämä tuomioistuimen eteen. Yksi elokuvan vavahduttavimmista kohtauksista on, kun Morgan kertoo Rickille, miten hän aikoo noudattaa Christinen isän toivetta hitaasta kuolemasta, tosin valkoisen miehen tavalla: pitkä oikeudenkäynti, kuolemantuomion täytäntöönpanon odottaminen ja lopulta itse hirttäminen raakoine yksityiskohtineen.
 
Craig Belden on lojaali pojalleen, vaikka raivostuukin tämän tekosista. Tähän olisin kaivannut pientä ristiriitaisuutta Craigin hahmoon: edes pientä vihjettä sille ajatukselle, että jos hän antaisikin Mattin mennä vankinsa kanssa. Mattin ei kerrota harkitsevan perääntymistä, mutta Douglasin kasvoilta tämän pystyy lukemaan, että se toinen vaihtoehto askarruttaa miehen mieltä. Toisaalta Belden, joka omistaa käytännössä koko kaupungin ja kaikki pelkäävät häntä, ei voi antaa heikkoudelle sijaa. Tätä osa kaupunkilaisista kuitenkin salaa toivoo. Belden on kasvattanut poikaansa kovalla kädellä tämän äidin kuoleman jälkeen. Samaa kovuutta on kokenut Linda, joka oli ollut paikattavana sairaalassa Craigin käsittelyn jäljiltä. Lindan rooli on vaihteeksi hyvin kirjoitettu naisrooli. Turhat keimailut jätetään sikseen. Hieman kyllä ihmetyttää miksi hän palaa kaupunkiin, kun on kuitenkin päättänyt jättää Craigin. Ottamaan lisää mustelmia?
 
Elokuvan dialogi on hienoa sopien mainiosti kunkin hahmon olemukseen, yhtä pahaenteistä kuin itse elokuvakin. Pätevää näyttelijäkuntaa johtaa Douglas, joka tekee yhden hienoimmista roolisuorituksistaan. Toimintaa on saatu yllättävän paljon lähtökohtaa ajatellen. Elokuvassa on myös vahva kannanotto naisten ja intiaaniväestön oikeuksista. Tämä menisi omalle Top-10 listalle, jos Leen kohtalo olisi kirjoitettu vähän järkevämmäksi. Mies tietää kiinni jäädessään päätyvänsä hirteen, joten miksi hän jää kaupunkiin, kun aikaa olisi ollut paeta ties minne?
 
Arvosana: ****