Hetkesi on tullut - Sartana on täällä (C'è Sartana... vendi la pistola e comprati la bara/I Am Sartana, Trade Your Guns for a Coffin)
 
Pääosissa: George Hilton, Charles Southwood, Nello Pazzafini
 
Ohjaus: Giuliano Carnimeo (1970) 92min
 
Sartana (George Hilton) on jäljittämässä etsintäkuulutettua, joka ajaa Spencerin (Piero Lulli) kultaa kuljettavaa valjakkoa. Kuljetuksen kimppuun hyökätään ja miehet saavat surmansa. Sartana kiinnostuu tapauksesta ja lähtee etsimään miestä, joka on ryöstön takana, Mantas (Nello Pazzafini). Mantas on kuitenkin poissa, mutta Sartana saa tiedon, että kulta on lähtenyt Appaloosasta, ja Sartana saapuu kaupunkiin. Hän lupautuu ajamaan seuraavaa kuljetusta, mutta kaupunkiin tulee toinenkin ”peluri,” Sabbath (Charles Southwood). Sabbath tekee oman diilinsä, jolloin Sartana keksii suunnitelman, jossa hän tarvitsee Mantasin apua.
 
Viidennessä virallisessa Sartana-elokuvassa Sartanan viittaan pukeutui Gianni Garkon sijasta George (Jorge) Hilton. Vertailu miesten välillä on turhaa, sillä suurimmalle osalle Garko on ainoa oikea Sartana. Ja itse kuulun tähän enemmistöön. Ei sillä, että Hilton olisi huono näyttelijä, sillä elokuvassa ”Nimeni on Halleluja” (myös Carnimeon ohjaama) mies näyttää viimeistään osaamisensa. Johtuen ehkä Charles Southwoodin läsnäolosta, joka näyttelee myös ”Nimeni on Hallelujassa”, elokuva tuntuukin enemmän Halleluja-hahmon elokuvalta, ja voisi toimia siten paremmin. Nyt odotukset eivät täyty. Carnimeon elokuvaksi siinä on aika vähän toimintaa ja vauhtia. Ja niitähän tämän lajin elokuvilta ensisijaisesti odottaa, sillä tarinasta on turha etsiä loogisuutta ja epäuskottavuus rehottaa vähän koko ajan. Jenkkiversiota on tosin jonkin verran lyhennetty (reilut viisi minuuttia), ehkä siksi, että englanninkielistä audioraitaa ei välttämättä ole ollut tallella dvd-julkaisua tehdessä.
 
Ensimmäinen toimenpide elokuvaa katsellessa on se, että sitä ei pidä ottaa kovin vakavasti. Tiedossa on yliluonnollista ampumataidon esittelyä, outoja vempaimia, roolihahmojen ilmestymistä paikalle, kun sitä vähiten odottaa ja monimutkaisia juonikuvioita, eli periaatteessa Carnimeon luottokäsikirjoittaja Tito Carpi on kirjoittanut juuri sitä mistä Sartana-elokuvat on tehty. Välillä tuntuu, että leffasarjan erikoisuudet on tuotu mukaan vain niiden luonteiden takia. Esimerkiksi kun Sabbath on sitonut satulaansa neljä kivääriä, jotka on kytketty suitsiin. Niitä nykäisemällä Sabbath ampuu enemmän ”napakymppejä” kuin Lontoon olympialaisissa ampujat yhteensä. Sartana on piilottanut taskuaseen leivän sisään, kun taas taskukellon avulla hän pystyy avaamaan kassakaapin lukon. Leipien tarkoitus jää muuten täysin epäselväksi, samoin se, miksi hän tilaa yhden kananmunan leipien kanssa. Tuttu piirre on sekin, että jokainen roolihahmo on sotkeutunut jotenkin käsillä olevaan asiaan, mikä tekee tästäkin elokuvasta vähän hankalan seurattavaksi.
 
George Hilton jää roolissaan vähän vaisuksi, varsinkin kun hänen pitäisi olla koko homman juju. Pazzafini ja Piero Lulli sen sijaan ovat omimmillaan leffan suurimpina konnina. Myös Southwoodin Sabbath on onnistunut. Hahmolle olisi voinut toivoa jopa omaa elokuvaansa. Sartanan vastakohtana hän on pukeutunut valkoiseen pukuun, kantaa auringonvarjoa ja lukee Alfred Lord Tennysonin runoteosta The Lady of Shalott. Aseenaan hänellä on hieman erikoisen näköinen lyhytpiippuinen kivääri. (Kun en ole aseiden asiantuntija, en osaa kertoa aseesta tarkempia tietoja) Naisen osa on jälleen kerran melko turha: Erika Blancin esittämä Trixie on saluunan/hotellin omistaja, jonka osuus kultahuijaukseen jää hyvinkin hämäräksi.
 
Verrattuna vaikkapa sarjan parhaaseen elokuvaan ”Juokse, juokse, Sartana tulee", " Hetkesi on tullut - Sartana on täällä" jää laadullisesti huonommaksi: kuvassa näkyy naarmuja, värit ovat haaleat ja audioraita suhisee. Dvd-julkaisija on jälleen kerran sössinyt kuvakoon kanssa: hevoset näyttävät poneilta, ja kun Sartana ja Sabbath seisovat kadun vastakkaisilla puolilla, ei kummastakaan näy kuin vähän hatun liereä. Lähikuva silmistä jättää toisesta elimestä ainakin puolet pois. Loppukoukun yhteydessä ihmettelin, että puuttuukohan tästä jotain, mutta se voi olla myös ohjaajan keksimä, kun ei haluta paljastaa asian todellista laitaa. Minut se sai ainakin hämilleen, antamalla hieman amatöörimäisen vaikutteen.
 
Hyvä idea hukkuu mielestäni tällä kertaa tylsyyteen.
 
Arvosana: **