Kalpea ratsastaja (Pale Rider)

Pääosissa: Clint Eastwood, Michael Moriarty, Carrie Snodgress

Ohjaus: Clint Eastwood (1985) 111min
 
Coy LaHoodin (Richard Dysart) miehet hyökkäävät kullankaivajien leiriin. Koiransa menettänyt 15-vuotias Megan Wheeler (Sydney Penny) pyytää rukouksessaan Jumalalta ihmettä. Kun kullankaivaja Hull Barret (Michael Moriarty), Meganin äidin (Carrie Snodgress) lemmitty joutuu kaupungissa LaHoodin miesten pahoinpitelemäksi, paikalle saapuu muukalainen (Clint Eastwood), joka pelastaa Hullin. Kiitokseksi Hull majoittaa muukalaisen kotiinsa. Hän huomaa miehen selässä kuusi luodinreikää ja hämmästyy, kun mies onkin pappi. Saarnaajan läsnäolo yhdistää pelokkaat kullankaivajat. LaHood, joka haluaa maat itselleen, yrittää lahjoa Saarnaajan, mutta tämä ehdottaa, että LaHood ostaisi maat rehellisesti itselleen tuhannella dollarilla per omistaja. LaHood suostuu, mutta kullankaivajat eivät, minkä johdosta LaHood palkkaa avukseen sheriffi Stockburnin (John Russell) ja hänen kuusi apulaistaan tekemään selvää kullankaivajista sekä Saarnaajasta. Kuvauksen perusteella Stockburn tunnistaa Saarnaajan, mutta väittää tämän kuolleen. Teurastuksen uhatessa kullankaivajia, Saarnaaja päättää tarttua vielä kerran aseisiinsa.

”Ruoska” kohtaa ”Etäisten laaksojen miehen (Shane)”. Tuolla lauseella voisi kuvata ”Kalpeaa ratsastajaa”. Ydintarina on nimittäin suoraan jälkimmäisestä, johonka on sitten lisätty mystinen hahmo, kuoleman enkeli tai millaisena hahmon kukin haluaa nähdä. ”Ruoskassa” kostaja saapui polttavasta erämaasta, kun Saarnaaja laskeutuu lumisilta vuorilta. Kalpea ratsastaja on viittaus yhteen Ilmestyskirjan ratsastajista. ” Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan (Ilmestyskirja 6:8).” Ja melkoista kuolemaa Saarnaaja levittää ympärilleen, joten siinä mielessä hän eroaa Shanesta, joka taas pyrki eroon tappajan ammatistaan.

Tekijät olisivat voineet ottaa vielä enemmän pesäeroa ”Shaneen”. Molemmissa tarinoissa muukalainen sekoittaa perheen arjen, ja perheen mies alkaa tuntea itsensä ja miehuutensa uhatuksi, joskin "Kalpea ratsastaja" ei vie jännitettä yhtä pitkälle. Naisiahan mystinen mies kiinnostaa, kun tämä saattaa vielä olla vaarallinenkin, vaikka kuinka olisi papin kauhtanat yllä. Hullin perhe poikkeaa Starrettin perheestä siinä, että se on uusperhe, tai ainakin se on Hullin tarkoitus: naida Sarah ja huolehtia tämän tyttärestä. Starrettin perheessä on poika, joka innostuu Shanesta ja toivoisi isänsä olevan enempi tämän kaltainen. Megan puolestaan tuntee ensirakkauden syttyvän, kun Saarnaaja ilmestyy elämään. Kun Saarnaaja torjuu tytön, alkaa tämä luulla, että Saarnaaja rakastaa hänen äitiään. Onneksi tarinaa ei ole viety lolitamaiseen suuntaan, kuten ”Leonissa”, jossa vanhan miehen ja nuoren tytön suhde vihjailee jo vähän yököttävyyden rajamailla, vaikka viattomana periaatteessa pysyykin. Tarinassa on myös kannanotto luonnonsuojelun puolesta, kun Coy LaHoodin vesiruiskutekniikalla tapahtuva kullanetsintä raiskaa luonnon kauhistuttavan näköiseksi.

Saarnaajan ja Stockburnin välistä menneisyyttä ei valoteta juuri lainkaan, ja Stockburn ja tämän miehet eivät edes esiinny elokuvassa kuin sen jälkipuoliskolla. Varsin pelottava porukka miehistä on onnistuttu luomaan, mikä huipentuu, kun eräs kullankaivajista menee juovuspäissään elvistelemään LaHoodille. ”Shanessa” seitsemää Stockburnia riitti korvaamaan yksi ilkeä Jack Palance. Vastustahan Stockburnin miehistä ei Saarnaajalle ole, mutta tällä kertaa se ei heikennä, koska Saarnaaja tuntuu olevan kuolematon. Eikä edes se, että Saarnaaja ilmestyy listimään miehiä mitä erikoisimmista paikoista. LaHoodin miesten joukossa on myös Richard Kiel, Bond-leffojen Rautahammas ja LaHoodin poikaa näyttelee Christopher Penn.

Eastwoodin tarinan kuljetus on rauhallinen, joidenkin mielestä jopa tylsä ja kerronta noudattaa varsin perinteistä kaavaa. Väkivalta kuitenkin korostuu kerronnassa ja on varsin realistisen oloista. Realismi näkyy myös sisäkuvauksissa: huoneet ovat varsin pimeät eikä yksi tulitikku tai öljylamppu valaise huonetta kauttaaltaan.

Mikä arvo sitten tällä "uudella versiolla" on, kun alkuperäistä pidetään kuitenkaan klassikkowesterninä? Ei se mielestäni yllä aivan samalle tasolle, muttei kuitenkaan ole huonoimpia yritelmiä tehdä jotain uusiksi. ”Shanen” kirjoittajia ei ole mainittu ”Kalpean ratsastajan” yhteydessä. Ehkä Eastwood on halunnut pitää tuntumaa yllä, sillä hän oli saanut ”Armottoman” käsikirjoituksen jo käsiinsä ja odotteli sopivaa aikaa sen kuvaamiseen. Elokuva oli varsin suosittu sekä katsojien että kriitikoiden keskuudessa. ”Kalpea ratsastaja” sai myöhemmin myös toisenlaista kunniaa, kun samanniminen olut (Pale Rider Ale) tuotiin markkinoille. Eastwood lupasi tuoton menevän hyväntekeväisyyteen.


Arvosana: ***½