Pääosissa: Clint Eastwood, Robert Duvall, John Saxon

Ohjaus: John Sturges (1972) 84min
 
Joe Kidd (Clint Eastwood) on rähinöinyt kännipäissään ja on joutunut vankilaan. Hänet viedään tuomittavaksi, mutta heti tuomion julistamisen jälkeen maidensa varastamisesta suuttuneet meksikolaisviljelijät yrittävät kidnapata tuomarin Luis Chaman (John Saxon) johdolla. Kidd auttaa tuomarin pakoon, mutta joutuu ampumaan erään Chaman miehen. Sheriffin (Gregory Walcott) johtama etsintäpartio ei pääse Chaman jäljille ja pian paikalle saapuu metsästäjäretkikunta, joka haluaa Kiddin oppaaksi. Tavoitteena on löytää Chama. Kidd kieltäytyy suurtilanomistaja Frank Harlanin (Robert Duvall) tarjouksesta, mutta kun Chama on varastanut häneltä hevosia ja hänen työmiestään on kidutettu, hän päättää sittenkin lähteä. Kun Chama on löydetty, Harlanilla ei ole käyttöä Kiddille, vaan tämä vangitsee hänet. Kidd pakenee ja aikoo viedä Chaman elävänä tuomarin eteen.

”Joe Kiddiä” voisi verrata siihen, kun suomalainen keihäänheittäjä heittää 73 metrin kaaria, tai mäkihyppääjä joutuu tosissaan kilvoittelemaan paikasta toiselle hyppykierrokselle. Pettymyshän se on. ”Joe Kiddissä” on näyttelijäuransa huipulla oleva Eastwood, ohjaajana konkari John Sturges ja tarinan on kirjoittanut Elmore Leonard, jonka meriittilistalta löytyy mm. nerokas rikoskirja ”Rommipunssi”. Syyttävä sormi osoittaa eniten Leonardin suuntaan, sillä tarina on melkoinen hölkkä, että esimerkiksi Chaman löytäminen ei ole mikään jäljitysoperaatio vaan lähinnä päivän ratsastusretki. Eastwoodilla alkoi näihin aikoihin olla jo sanansa sanottavana käsikirjoitusten suhteen, joten ei häntä voi täysin syyttömänä pitää, vaikkei hän koskaan elokuvista krediittiä käsikirjoitusten suhteen ole ottanutkaan.

Jos ei tarina kulje jouhevasti, niin tarinan hahmotkaan eivät ole kovin mielenkiintoisia: Luis Chamaa (kuten muita meksikolaisia) on yritetty kuvata pahana, joka loppujen lopuksi onkin hyvä, mutta se visio ei valkokankaalle ole kunnolla välittynyt. Sinänsä tematiikka maiden omistusoikeuksista on mielenkiintoinen ja realistinen (omistuspaperit hävisivät tulipalossa): ”Mayflowerin” jälkeläiset kun anastivat alempiarvoisiltaan käytännössä kaiken eivätkä ole niistä tänä päivänäkään luopuneet. Tästä ovat myös Kiddin vaikeudet alkaneet, kun mies metsästi reservaatin alueella, todeten, ettei tiennyt missä oli eikä sitä tiennyt poloinen luontokappalekaan. Kidd on tarpeen tullen varsin häikäilemätön, jonka hän osoittaa miehelle, joka kidutti hänen työmiestään. Mutta ei Kidd missään nimessä yllä muistettavimpien lännensankarien tasolle. Eastwoodin kuiva huumorikaan ei kuki oikeastaan missään vaiheessa. Eräs kohtaus tulee tosin naurattamaan aina: Kidd on kellotornissa ja aikoo sieltä käsin kolkata alhaalla olevan miehen. Hän sitoo vesiruukun köyteen ja alkaa heiluttaa sitä. On vain jotenkin koomisen näköistä, kun se heiluu miehen pään yläpuolella, keräten vauhtia, kunnes kajahtaa kalloon oikein kunnolla.

Tilausta olisi ollut todella pelottavalle jahtiporukalle. Nyt kirjo on varsin perinteinen. Johtaja on rikas. Sitten on mm. suurisuinen, arvaamaton asemies Lamarr (Don Stroud), joka ei tule toimeen oikein kenenkään kanssa, harkitsevampi, tarkkuuskiväärillä ampuva Mingo (James Wainwright). Ja tottahan toki vaaleaverikkö Elma (Lynne Marta), jolle ei ole keksitty mitään järkevää tekemistä. Onneksi nainen tyytyy odottamaan miehiä hotellissa. Jahtiporukasta ei oikeastaan ole mitään vastusta Kiddille, joka lopussa tarvitsee paikallisen VR:n apua saadakseen Chama turvassa tuomioistuimen eteen. Eastwood palasi vähän samaan aiheeseen elokuvassa ”Luotikuja”, jossa hän tuunaa linja-autosta panssaroidun ajoneuvon saattaakseen Sondra Locken todistamaan oikeuteen mafiamiesten tehdessä kaikkensa estääkseen sen.

Ilman moitteettomasti sujuvia toimintakohtauksia elokuvalla ei tekisi juuri mitään. Varsinkin kun Clint päästelee Lamarrin Mauserilla, niin siinä on parempi pistää päätä piiloon. Käyttäessään tarkkuuskivääriä, Eastwood ampuu vasemmalla kädellä, muulloin oikealla, mitä asiaa en ollut ennen älynnytkään. Nyrkin heiluttajana Clint on ehdotonta huippua: iskut näyttävät aidoilta.

Elokuva voi suositella vain Eastwoodin hardcore-faneille.

Arvosana: **


joe_kidd-normal.jpg