Pääosissa: John Wayne, Jorge Rivero, Jennifer O’Neill

Ohjaus: Howard Hawks (1970) 110min
 
Eversti Cord McNallyn (John Wayne) tehtävänä on suojella Unionin kultakuljetusta. Konfederaation kapteeni Pierre Cordona (Jorge Rivero) on keksinyt uskaliaan suunnitelman kullan anastamiseksi. McNally lähtee jäljittämään ryöstäjiä, joutuen heidän vangiksi. Hän onnistuu pakenemaan ja vangitsee Cordonan ja kersantti Tuscarora Phillipsin (Christopher Mitchum). McNally epäilee, että Konfederaatio on saanut apua Unionin sotilailta ja yrittää saada miehet kertomaan petturin henkilöllisyyden. Sodan päätyttyä miesten kaunat loppuvat ja Cordona ja Phillips ovat saaneet vihiä kavaltajista. Jäljet johtavat Rio Lobon kaupunkiin, joka on Ketcahmin (Victor French) hallinnassa. Tämä yrittää saada Phillipsin isän (Jack Elam) tilan itselleen ja toimittaa Tuscaroran vankilaan. McNally, Cordona, Phillips sekä ystävänsä menettänyt Shasta Delaney (Jennifer O’Neill) aikovat kukistaa Ketchamin, ja vangittuaan hänet, he päättävät linnoittautua vankilaan, kunnes Cordona palaa ratsuväen kanssa. Cordona jää kiinni ja edessä on vankienvaihto.

Hawksin viimeinen elokuva luottaa tuttuun teemaan, jossa joukko miehiä linnoittautuu suljettuun tilaan ylivoimaista vihollista vastaan, ollen kuitenkin selkeästi erilaisempi kuin ”El Dorado” suhteessa ”Rio Bravoon”. Linnoittautumiseen päästään vasta elokuvan viimeisen 20 minuutin aikana, kun ”Rio Bravo” perustui kokonaan tuohon asetelmaan, ja ”Eldoradokin” puoliksi. Kaikilla mittareilla ”Rio Lobo” ei yllä kummankaan tasolle.

Alku lupaa kuitenkin hyvää, sillä junaryöstö on vauhdikas ja ovelasti toteutettu, eikä näyttelijöiden heikko taso vielä paljastu. Tarina saa turhan helpon käänteen, kun nuo salaperäiset petturit sattuvat asumaan sodan jälkeen samalle seudulle Phillipsin kanssa. Eikä kovin uskottavalta kuulosta, että Etelän sotilaat ryhtyvät mutkitta auttamaan Unionin everstiä. Tai ainakin miesten välille kaipaisi jotain jännitettä. Nyt näin ei käy: roolihahmot ovat perin karikatyyrisiä, joko hyviä tai pahoja. Waynenkin hahmo on kaukana vaikkapa ”Etsijöiden” Ethan Edwardsin monisyisestä ja ristiriitaisesta hahmosta. Mutta ”Dukella” on karismaa enemmän kuin koko muulla porukalla yhteensä, pois lukien Jack Elam, jonka vuoro on näytellä vanhaa, huvittavaa ukkoa ja samalla leffan juopon roolia. Itse asiassa Waynen mielestä Elam vei vähän liiaksikin huomiota pois hänestä ja tämän vuoksi Wayne torppasi miehen pois ”Junanryöstäjät” elokuvasta. Sen sijaan Rivero ja Christopher ”Robertin poika” Mitchum ovat varsin valjuja. Ja kun Cordonan ja Shastan välille ruvetaan rakentamaan romanssia, niin eipä vaan kipinöi, vaikka sekä Rivero että O’Neill ulkonäöllisesti näyttäviä ovatkin.

O’Neillin ohella tarinaan on kirjoitettu kaksi muuta naisroolia, Tuscaroran tyttöystävä María Carmen (Susana Dosamantes) sekä tämän ystävä Amelita (Sherry Lansing). Naisroolien kirjoittaminen westerneihin tuntuu aina olevan vaikeaa, ja tälläkin kertaa naiset ovat lähinnä keimailevia kaunistuksia, yhden heistä kuitenkin noustessa loppuratkaisussa tärkeään osaan. Positiivista on, että Wayne ei vehtaa nuorten naisten kanssa.

Elokuvasta löytyy runsaasti klaffivirheitä, vaikka olenkin huono niitä havaitsemaan, puhumattakaan, että käyttäisin aikaani niiden bongaamiseen.

Vaikka Wayne onkin jo vanha ja sairastelut alkaneet verottaa miehen kuntoa, on hän kuitenkin suurin yksittäinen syy, miksi ”Rio Lobo” kannattaa katsoa, sillä keskinkertainen Wayne-western on kuitenkin parempi kuin keskinkertainen western. Mutta eihän se ”Rio Bravoon” verrattuna tunnu juuri miltään.

Arvosana: **½


rio_lobo-normal.jpg