Ammattitappaja (Il Mercenario/A Professional Gun)
 
Pääosissa: Franco Nero, Tony Musante, Jack Palance
 
Ohjaus: Sergio Corbucci (1968) 110min
 
Hopeakaivoksessa työskentelevä meksikolaispeoni Paco Roman (Tony Musante) uhmaa esimiestään, eversti Garciaa (Eduardo Fajardo) ja joutuu siitä hyvästä teloitettavaksi. Hänet kuitenkin pelastetaan ja hän alkaa johtaa kapinallisjoukkoa, ryöstäen pankkeja ja jakaen ruokaa sekä omaisuutta köyhille. Puolalainen onnensoturi Sergei Kowalski (Franco Nero) palkataan (Garcian veljekset) suojelemaan hopeakuljetusta Yhdysvaltoihin, mutta Pacon joukot ovat vallanneet kaivoksen, jonka seurauksena kaivos on romahtanut. Armeijan hyökätessä Pacon kimppuun, tämä palkkaa Kowalskin taistelemaan puolelleen. Lusikkansa soppaan heittää myös Curly (Jack Palance), joka on kovin kiinnostunut Kowalskin tekemisistä ja eritoten Garcian hopeasta. Pacon nöyryytettyä Curlya, hän vannoo kostavansa Pacolle. Kowalskin johdolla Pacon miehet saavuttavat menestystä, mutta lopulta miehet ajautuvat toisiaan vastaan.
 
Elokuva sijoittuu Meksikoon, 1910-luvulle ja sen vallankumoustaisteluihin. Tarina kertoo eräällä tavalla ”ryysyistä rikkauksiin” – tarinan, jossa köyhä meksikolainen nousee vallankumoustaistelun johtoon, päätyäkseen vain takaisin ryysyihin. Matka tavallisen kansan sankariksi ei vain onnistu ilman apua, sillä ilman kunnollista johtajaa, vallankumousarmeija on vain pahainen rikollisporukka. Tarinalle onkin annettava kiitosta, että tällä kertaa sankarillamme on lopulta aito pyrkimys auttaa kansaansa, eikä vain halu kasvattaa henkilökohtausta omaisuuttaan. Sankarimme halu on niin suuri, että hän on valmis maksamaan Kowalskille lähes niin paljon kuin tämä vain haluaa, ja muutenkin hyväksymään tämän ylimielisen käytöksen. Kowalski onkin Pacon täydellinen vastakohta: hienostunut eurooppalainen, joka ei välitä kuin vain rahasta. Miesten välinen välirikko alkaa, kun Paco vapauttaa vankilasta Columban (Giovanna Ralli) ja rakastuu häneen. Columba yrittää tehdä Pacon mustasukkaiseksi esittämällä olevansa kiinnostunut Kowalskista. Lopulta hän saa Pacon uskomaan, ettei Kowalski ole oikeastaan muuta kuin pelkkä rosvo.
 
Paco ja Kowalski ovatkin kantavat voimat, sillä pahoista pojista ei tällä kertaa löydy kunnon vastusta heille, Garcian antaessa vain käskyjä ja Curlykin jää vähän taka-alalle. Jack Palancesta on kyllä saatu iljettävän oloinen kikkarassa kuontalossaan ja naismaisessa olemuksessaan. Mitään täysin selkeää vahvistusta hahmon homoseksuaalisuudesta ei anneta, mutta eipä siitä voi juuri erehtyä. Tällä kertaa (itse asiassa monissa zapata-westerneissä) naisrooliin on satsattu enemmän kuin westerneissä yleensä, sillä Columba ei jää vain Pacon vuoteenlämmittäjäksi, vaan ottaa osaa itse taisteluihin. Ja pelastaapa hän myös kaksikon hengen elokuvan lopussa, kun Kowalski aikoo ottaa palkkion Pacosta, huomatakseen vain, että on myös itse etsintäkuulutettu.
 
Mutta. Jotkut seikat laskevat arvosanaa. Ensinnäkin ihmetyttää Kowalskin käytös: Paco tuntuu olevan hyvä palkanmaksaja, joten miksi hän tahtoo ehdoin tahdoin ärsyttää häntä ja hänen miehiään? Kowalski on myös hahmona liian ylivoimainen muihin nähden, aivan kuten toinen puolalainen Adam Malysz parhaina päivinään mäkihypyssä. Tapellessaan sikalätissä pyörineen Pacon kanssa, miehen vaatteisiin ei tartu likaa lainkaan. Välillä taas mennään siitä kohtaa mistä aita on matalin: kun Kowalski ja Paco ovat teloituskomppanian edessä, niin kuinka ollakaan teloituskomppanian yläpuolella on tynnyreitä lavalla, jotka Columba sitten ampumalla (yksi laukaus!) pudottaa heidän päälleen.
 
Toimintaa elokuvassa on riittävästi ja se on toteutettu Corbuccin tapaan tyylikkäästi. Giovanna Ralli on vähän turhan ilmeetön, mutta muuten näyttelijätyössä ei ole valittamista, vaikka Tony Musante ei mikään karismapommi olekaan. Mutta koska en oikein osaa samaistua tarinan henkilöihin, tai ylipäätään koko Meksikon vallankumoukseen, niin elokuva jää etäiseksi. Eikä se auta, että yleensä nämä meksikolaiset kuvataan vähän huvittavina hahmoina. Siihen saattaa vaikuttaa myös dubbaus, joka italialaisessa elokuvassa ei nyt ole se maailman tärkein asia. Siksi pidänkin enemmän Corbuccin toisesta elokuvasta, jossa hän tarttui lähes samaan tarinaan, mutta tällä kertaa kieli enemmän poskessa: ”Petturit hirteen, companeros!” – elokuvassa Nero sai Ruotsin kansalaisuuden ja rinnalleen Tomas Milianin. Myös Jack Palance palasi pahan miehen rooliinsa.
 
Arvosana: ***½
 
 
the_mercenary-normal.jpg