Muukalainen Laramiesta (The Man from Laramie)
 
Pääosissa: James Stewart, Arthur Kennedy, Donald Crisp
 
Ohjaus: Anthony Mann (1955) 98min
 
Will Lockhart (James Stewart) on pestautunut kuljettamaan tavaroita Laramiesta Coronadoon, saadakseen selville, kuka on myynyt apasseille kiväärejä. Onhan hänen oma veljensäkin kuollut muun joukko-osaston kanssa noiden aseiden luoteihin. Hän huomaa, ettei ole tervetullut, kun karjapohatta Alec Waggomanin (Donald Crisp) poika Dave (Alex Nicol) polttaa tämän vankkurit ja tappaa lähes kaikki Willin muulit, koska luulee tätä varkaaksi. Alecin päällysmies Vic Hansbro (Arthur Kennedy) ennättää estämään pahimman. Lopulta Will päätyy selliin murhasta syytettynä, mutta hänet vapauttaa Kate Canady (Aline MacMahon), Alecin entinen morsian, ja palkkaa hänet apulaisekseen. Kun Dave saa surmansa, Alec uskoo Willin olevan surmatyön takana ja haluaa kostaa poikansa kuoleman. Willin on todistettava syyttömyytensä.
 
Mannin ja Stewartin western-yhteistyön viimeisessä hedelmässä on tutut asetelmat jo kaksikon neljästä edellisestä elokuvasta: Stewart esittää miestä, jota menneisyys ei jätä rauhaan. Tällä kertaa hän selvittää apasseille kiväärejä myyneitä, ja samalla saa koston veljensä kuolemalle. Käsikirjoitus (Philip Yordan & Frank Burt) on mukailtu sanomalehdessä julkaistusta kertomuksesta (Thomas T. Flynn), mikä oli hyvin yleinen menettely aikoinaan. Paitsi Stewartin hahmo, myös monilla muilla elokuvan hahmoista on salaisuuksia menneisyydessä, joita paljastetaan elokuvan edetessä: Alecin ja Katen suhde, Willin apulaisen Charley O'Learyn irlantilais-apassilaiset sukujuuret jne. Jälleen kerran Stewart on saanut irtautua siitä ”Mr. Nice Guy – imagostaan” Mannin alaisuudessa, vaikkei ihan ”Winchester ’73” tasolle mennäkään. Joka tapauksessa tämä puoli Stewartin CV:ssä on enemmän kuin tervetullutta.
 
Arthur Kennedy oli Stewartin vastapeluri jo elokuvassa ”Maa vuorten takana”, ja tuosta alkanut hyvä yhteistyö jatkuu, Kennedyn roolihahmon Hansbron ollessa arvoituksellinen, ollen välillä ystävällinen, välillä jotain muuta Lockhartia kohtaan. Miehet ottavat ihan kohtuullisen painiottelun, kunnes paiskaavat kättä. Hansbro pitää Alecia isänään, ja tämä onkin palkannut miehen osin pitämään huolta Davesta. Dave osoittautuu vastenmieliseksi, hieman tyhmäksi, mutta hänkään ei ole lopulta se mitä alkuun voisi kuvitella. Dave ja Hansbro ovat junailleet omia bisneksiä salaa Alecilta, tämä kun ei pysty pitämään huolta tilikirjoista etenevän sokeuden takia. Hansbron ja Lockhartin jännite lisääntyy, sillä Will on iskenyt silmänsä Vicin naisystävään, Daven serkkuun Barbaraan (Cathy O'Donnell). Tai ainakin voisi lisääntyä, sillä O’Donnell on melko tyhjänpäivänen roolissaan, joka ei ole edes kovin mielenkiintoinen. Roolin olisi voinut heivat kokonaan pois ja syventää Katen ja Alecin aikanaan päättyneen romanssin jälkilöylyjä, katkeruutta ja vihanpitoa.
 
Jostain syystä en oikein jaksanut innostua elokuvasta, vaikka siinä ei varsinaisesti mitään vikaa ole. Pankki taisi tyhjentyä edellisten elokuvien aikana, tendenssin ollessa alenemaan päin. Preeria näyttää komealta, ja kaksikko Stewart-Kennedy on voimissaan. Päällepäin mielenkiintoisilta vaikuttavat hahmot jäävät kuitenkin melko etäisiksi. 50-luvulla ei voinut vielä kuvitellakaan, että elokuva voisi päättyä huonosti, joten kaikki menee melkein kuin sadussa, pois lukien Vicin kohtalo. Willin käden murskaaminen varmistaa sen, ettei luvassa ole ainakaan mitään klassista kaksintaistelua. Jossain vaiheessa luodaan uhkakuvaa apasseista, mutta eihän noitakaan ole sitten kuin kourallinen elokuvan lopussa, joten eikökän yksi kaupunki olisi tehnyt heistä selvää. Kun asevankkurit putoavat rotkoon, seuraa räjähdys. Kai siellä sitten oli dynamiittipötköjä, joista valui nitroglyseriiniä ulos.
 
Arvosana: ***
 
 
the_man_from_laramie-normal.jpg