Mies miestä vastaan (Faccia a faccia/Face to Face)
 
Pääosissa: Gian Maria Volonté, Tomas Milian, William Berger
 
Ohjaus: Sergio Sollima (1967) 108min
 
Tuberkuloosista kärsivä historian professori Brad Fletcher joutuu muuttamaan Teksasiin, kuivempaan ilmanalaan. Siellä hän joutuu meksikolaisbandiitti Beauregard Bennetin kidnappaamaksi. Siitä huolimatta Fletcher pelastaa miehen hengen. Vähä kerrallaan Fletcher alkaa löytää itsestään toisenlaisia puolia, ja lopulta hän haluaa pestautua Bennetin rikollisjoukkoon. Joukkoon haluaa myös Charley Siringo (William Berger), joka on todellisuudessa Pinkertonin etsivätoimiston agentti, ja jonka tehtävänä on tuhota Bennetin rosvojoukko. Fletcherin ja Bennetin roolit alkavat sekoittua ja lopulta Fletcheristä tulee johtaja.
 
Solliman toinen western ei aivan yllä kahden muun westerniin joukkoon (Luodin laki, Ratsasta henkesi edestä), mutta kuuluu genrensä hyvään yläluokkaan. Elokuva on psykololginen kuvaus kahdesta miehestä, pasifistista ja rikollisesta, jotka alkavat kiinnostua toistensa ideologiasta. Ja yleensähän tällaisissa tapauksissa mielenkiintoisempi hahmo on se, joka muuttuu pahaksi.
 
Koko ikänsä kohtaloonsa alistuneen Fletcherin silmät aukeavat, kun hän huomaa, mitä hänen älykkyydellään varustettu mies voisi saavuttaa. Muuntautuminen rikolliseksi ei kuitenkaan ole helppoa: aluksi hänen on vaikea pitää asetta kädessään. Sitten hän alkaa tuntea, miten ase alkaa muuttua osaksi häntä ja lopulta hän juopuu väkivallasta, jonka kulminaatiopiste tapahtuu, kun hän ottaa haluamansa naisen vaikka väkisin. Leonen elokuvissa Volonté heittäytyi rooleihinsa mielipuolisesti, mutta Sollima on antanut hänelle tilaa näyttää näyttelijänlahjojaan monipuolisemmin. Ja vaikka pidänkin miehen Rámon Rojon ja El Indion rooleista, niin kokonaisuudessa Fletcherin rooli on häneltä parhaiten tulkittu.
 
Tomas Milianin osaaminen ei pääse niin hyvin osakseen, kun on tottunut näkemään hänet veijarimaisena hahmona. (Hius- ja viiksimuoti olisi ainakin saanut olla toisenlainen) Miehen muodonmuutos tapahtuu huomaamattomammin. Fletcher piikittelee häntä, kun toteaa, että ”onko ajatteleminen niin vaikeaa sinulle.” Bennet alkaa ajatella, ja kesken Fletcherin suunnitteleman ryöstön, hän tapaa meksikolaispojan ja näkee tässä jotain, miksi olisi itse voinut tulla. Ryöstö menee siltä osin pieleen, että Bennet yrittää pelastaa pojan, vaikka tämä kertoo sheriffille Bennetin olevan kaupungissa, ja Siringo pidättää hänet. Bennet saa mahdollisuuden armahdukseen, jos johtaisi asejoukon pakenemaan päässeen Fletcherin jäljille. Hän kieltäytyy. Tämän jälkeen nähdään elokuvan vaikuttavin kohtaus, varsinainen exodus, kun Fletcher johdattaa kommuunia aavikon yli kohti Meksikoa, palkatut asemiehet perässään.
 
Kokonaisuutta sekoittaa jonkun verran tarinan poukkoilu keskivaiheilla. Esimerkiksi kun Bennet palkataan puhdistamaan kaupunki Sam Taylorin palkkamista mädäntyneestä sheriffistä ja tämän apureista. Vastapalvelukseksi eräs Bennetin ystävä ”vapautetaan”. Bennetin palkannut Williams (Gianni Rizzo) ja hänen vihamiehensä Sam Taylor (?) seuraavat palkattujen tappajiensa taistelua kuin muinaiset roomalaisylimykset konsanaan. Se ei vain sovi oikein elokuvan vakavaan linjaan. Fletcherin antaman tulituen ja ensimmäisen tapon olisi ehkä voinut paremminkin kirjoittaa. Se, että Charley Siringo tappaa sheriffin vain pitääkseen peitetarinansa kasassa, on epäuskottava. Spagettiwesternissä väkivalta on yleensä viihdyttävyyden tae, mutta tämä elokuva ei olisi välttämättä kaivannut sitä näinkään paljoa. Kahden päähenkilön muuttuvat luonteet olisivat olleet riittävä elokuvan aihe. Morriconen mieleenpainuva riitasointuinen pääteema toistuu läpi elokuvan. Ehkä vähän turhankin monta kertaa.
 
Arvosana: ****
 
 
face_to_face-normal.jpg