Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (Butch Cassidy and the Sundance Kid)
 
Pääosissa: Paul Newman, Robert Redford, Katharine Ross
 
Ohjaus: George Roy Hill (1969) 116min
 
Butch Cassidyn (Paul Newman) joukko, ”The Hole in the Wall Gang”, aikoo tehdä ainutlaatuisen junaryöstön, jossa sama juna ryöstetään sekä meno- että paluumatkalla. Ensin on vain selvitettävä se, kuka joukkoa johtaa. Ryöstön toinen osio menee pieleen, kun rautatieyhtiö on varustanut saattueen kovimmista miehistä, mitä alalta löytyy. Joukko hajoaa pakoretken aikana, ja Butch ja Sundance Kid (Robert Redford) saavat saalistajat peräänsä, paeten päiväkausia. Piilopaikka löytyy Kidin naisystävän, Etta Placen, luota. Lopulta kolmikko päättää paeta Boliviaan jatkamaan rikollista elämäänsä, kun rehellisestä elämästä ei tule sielläkään mitään. Bolivian viranomaiset ovat yhtä peräänantamattomia vangitsemaan heidät kuin kotimaassaankin.

Elokuva perustuu löyhästi tositapahtumiin ja tosihenkilöihin. Alun perin Butch Cassidyn joukko oli nimeltään ”Wild Bunch”, mutta koska samana vuonna valmistui Sam Peckinpahin samanniminen elokuva, nimi muutettiin. Butch Cassidya käsitteleviä elokuvia on tehty aikojen saatossa useampiakin, joista merkittävin lienee yksi kaikkien aikojen ensimmäisistä lännen elokuvista ”Suuri junaryöstö (The Great Train Robbery)”, joka on katsottavissa esimerkiksi YouTubessa. George Roy Hillin versio sai aikanaan ristiriitaisen vastaanoton, mutta on sittemmin noussut suurenkin yleisön mielestä klassikkoelokuvaksi, jollaisena kriitikot pitivät sitä jo ilmestyessään.

Hurjan joukon” tavoin Butch ja Kid elävät erään aikakauden loppua: kulkuvälineiden kehityttyä maailma oli pienentynyt, teollistuminen oli alkanut eikä kaksikon kaltaiselle elämäntyylille ollut enää sijaa modernissa maailmassa. Samalla elokuva heijastelee koko genren loppua, ainakin westernien tuotantovolyymi oli rajusti pienentynyt Hollywoodin kulta-ajoista. Sikäli elämänkaari ”Suuresta junaryöstöstä” (1903) juuri Butchiin ja Kidiin on merkityksellinen.

George Roy Hillin elokuva on sekoitus sekä komediaa, historiallista ajankuvaa että toimintaa. Etenkin alku on paikoitellen ”slapstick-komediaa”, kun taas lopussa mennään Peckinpahin ”kohti väistämätöntä tuhoa” tyyliseen loppuratkaisuun. Itseäni vaivaakin juuri se, että tyylilajia ei ole selkeästi valittu. Komediaosuus ei ole tarpeeksi hauska toimiakseen komediana, ja toiminnassa ei päästä asiaan kuin noin viimeisen 5 minuutin aikana. Lopputuloksena elokuva on yksinkertaisesti tylsä. Yksi raivostuttavimmista kohtauksista ikinä on se, jossa Butch ajelee polkupyörällä ja taustalla soi Burt Bacharachin säveltämä laulu ”Raindrops keep fallin’ on my head”. Tietyt epäloogisuudet vaivaavat myös: Butch ei ole mikään järjen jättiläinen, joten tuntuu oudolta, että mies on Lännen kuuluisin ja pahamaineisin rikollinen.

Elokuvan parasta antia on Butchin ja Kidin keskinäinen sanailu. Dialogi on hyvin kirjoitettu ja on hauskempaa kuin muu vouhotus. Jopa yksi naurunpyrskähdys pääsee kohtauksessa, jossa veljet menevät ryöstämään bolivialaista pankkia, eikä Butch oikein muistakaan miten asia piti espanjaksi ilmoittaa. Läpi elokuvan kaksikko kinastelee kuin vanha aviopari, ja kyllähän miesten välillä on hyvä veljellinen kemia. Katherine Rossin tehtäväksi jää lämmittää petiä, näyttää kauniilta ja opettaa miehille espanjaa. George Roy Hillin ja näyttelijäkaksikon parempi aikaansaannos tuli vuonna 1973, kun ”Puhallus” ilmestyi Scott Joplinin unohtumattomien ragtime-sävellysten siivittämänä.

Arvosana: **½


butch_cassidy_%26_the_sundance_kid-norma