Pääosissa: James Stewart, Dean Martin, Raquel Welch
 
Ohjaus: Andrew V. McLaglen (1968) 106min
 
Dee Bishopin (Dean Martin) joukkion pankkiryöstö Val Verdessä epäonnistuu ja he jäävät sheriffi July Johnsonin (George Kennedy) vangiksi. Miehet tuomitaan hirtettäviksi. Mace (James Stewart) kuulee pyövelin puhuvan tehtävästään ja Mace menee pyövelin sijasta ja auttaa Bishopin ja muut miehet vapaaksi. Kaupunki tyhjenee miesten lähdettyä takaa-ajoon, jolloin Mace ryöstää pankin. Pakomatkan aikana Dee ottaa pankkiryöstön yhteydessä kuolleen miehen lesken, Maria Stonerin (Raquel Welch) panttivangiksi. Sheriffi joutuu antamaan miehille etumatkaa, sillä hän ei halua naiselle käyvän mitenkään, koska on tähän rakastunut. Mace ratsastaa Deen kiinni ja yhdessä he aikovat mennä rajan yli Meksikoon. Mutta sitä ennen on ylitettävä bandiittien alue, territorio bandolero.

Bandolero on Stewartin kolmanneksi viimeinen western, jossa hän näytteli, ja jonka myötä hän palasi ristiriitaisten hahmojen pariin: useimmiten hän oli rikollisen menneisyyden omannut asesankari, joka yritti päästä oikealla tielle. Bandolerossa hän on tätä, mutta päinvastoin. Käy nimittäin ilmi, että Dee Bishop on hänen veljensä, ja Mace on valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseen viimeisen sukulaisensa. Sisällissodan julmuudet tekivät Deestä rikollisen. Tässä mielessä elokuvan henkilögalleria onkin saanut vaikutteita spagettiwesterneistä, joissa sankarit eivät aina ole kunniallisia sankareita, eikä rikollisia kuvata pelkkinä ”pahiksina”. Samoihin aikoihin valmistunut ”Hurja joukko” on tästä ehkä se paras esimerkki. Bishopin joukon muut miehet ovat puolestaan vailla omatuntoa. Veljesten suhde olisi voinut olla mielenkiintoisempikin, mutta Stewartin tulkinta on tahattoman koominen, ehkä se oli siksi jopa tarkoitettu, eikä Dinokaan oikein innostu missään vaiheessa.

Sen sijaan sheriffi Johnsonin tapaus on mielenkiintoisempi: mies lähtee Meksikoon, toimialueensa ulkopuolelle vaarantamaan henkiä vain sen vuoksi, että voisi tunnustaa rakkautensa Mariaa kohtaan. Eikä hän oikein tunnu itsekään uskovan, että Maria voisi tuntea samoin. Kun hän tavoittaa naisen, on Maria rakastunutkin Deehen. Johnsonin olisi ollut helppo ampua Dee tieltään ja palata Yhdysvaltoihin. Lopulta hän joutuu päättämään, luottaako Bishopeihin, kun meksikolaisbandiitit hyökkäävät heidän kimppuunsa.

Elokuvan loppuun olisi voinut odottaa jotain yllättävää: amerikkalaiset elokuvat kun useimmiten loppuvat ns. oikeudenmukaisesti. McLaglen ei ole mitenkään tunnettu hyvästä henkilöohjauksesta ja tässäkin parasta antia ovat toimintakohtaukset. Ruumislukukin kasvaa ihan kiitettäviin mittoihin, mikäli moisesta pitää. Stunt-kohtauksista vastaa ”Konna ja Koukku” elokuvan kirjoittanut ja ohjannut Hal Needham. Raquel Welchin parhaat ominaisuudet tulevat esiin elokuvan alussa, jossa hänen pukunsa rintamus on syvään uurrettu.

Bandolero on peruslänkkäri, joka ei herätä sen kummemmin riemun kuin pettymyksenkään kiljahduksia.

Arvosana: ***


bandolero-normal.jpg