Alamo (The Alamo)
 
Pääosissa: John Wayne, Richard Widmark, Laurence Harvey
 
Ohjaus: John Wayne (1960) 155min
 
Kenraali Santa Anna (Ruben Padilla) pitää Meksikoa tiukassa, itsevaltaisessa otteessaan. Teksasin meksikolaiset haluavat itsenäistyä, mutta Santa Anna on uhannut kukistaa Alamon lähetysasemalta käsin kapinoivat teksasilaiset, joita johtaa eversti William Travis (Laurence Harvey). Teksasilainen Jim Bowie (Richard Widmark) ei ole yhtä innostunut puolustustaistelusta. Paikalle saapuva Davy Crockett (John Wayne) miehineen suostuttelee Bowien jäämään. Alku vaikuttaa lupaavalta, mutta kun luvatut apujoukot eivät saavukaan, taistelu saa ratkaisevan käänteen.

Tarina taitaa olla kaikille tuttu. Vuonna 1836 185 urheaa teksasilaista (joukossa tennesseeläisiä) puolustivat vapauttaan 7000 (luku vaihtelee 1600:sta ylöspäin) meksikolaissotilasta vastaan, näiden joukossa legendaarinen seikkailija ja kongressin edustaja Davy Crockett. Turpaahan siinä tietenkin tuli, mutta amerikkalaisten kokemat tappiot (9/11 ja Pearl Harbour) tuntuvatkin lämmittävän sikäläisiä mieliä eniten. Mitä kuvastaa se seikka, että humalainen Ozzy Osbourne oli vaimonsa Sharonin vaatteissa eksynyt tyhjentämään virtsarakkoaan Alamon muistomerkin reunaan. Tuloksena oli 10 vuoden porttikielto San Antonioon. John Wayne oli saanut innostuksen tapauksen (ei Ozzyn kuseksemisesta) filmatisoinnista jo vuonna 1945, mutta elokuvapomot eivät olleet siitä kovin innostuneita, tai olisivat ainakin halunneet kovan nimen elokuvan ohjaajaksi. Lopulta Wayne itse ryhtyi kolmoisrooliin, joka paitsi väsytti miehen, vei hänet lähes vararikkoon. Waynen tarkoitus oli ohjata ja tuottaa elokuva sekä samalla näytellä kenraali Sam Houstonin (Richard Boone) pieni rooli. Studiopomot vaativat Waynea kuitenkin suurempaan rooliin, jolla varmistettaisiin, että kansa tulee teattereihin.

Urakka olisi ollut valtava kokeneelle elokuvamiehelle, saati sitten noviisille: Teksasiin rakennettiin lähetysasemaa vastaava kopio kokosuhteessa ¾, 14 mailia teitä ja 5000 eekkeriä aitauksia. Pelkästään hevosia kuvauksissa käytettiin yli 2000 ja longhorn-karjaa 400 päätä. Kuvausten jo alettua John Ford saapui kuvauspaikalle. Kun kuvausryhmä vaivaantui asiasta, Wayne antoi kamerakaluston tutorilleen, joka ohjasi toista kameraryhmää. Vaikka usein väitetäänkin, ettei Fordin ohjaamia pätkiä ole itse elokuvassa, näyttelijä Rudy Robbins vannoo, että Fordin hänen kanssaan kuvaama kuolinkohtaus päätyi itse filmiin. Elokuva sai kohtalaiset arvostelut ja 7 Oscar ehdokkuutta, joista voitti yhden (ääni).

Alkuun voisi kuvitella, että nyt tulee taas sitä amerikkalaista, isänmaallista paatosta, mutta elokuva ei siihen kuitenkaan sorru. Toki miehet yhdessä rintamassa seisovat vailla pelon häivää, mutta imelyyteen asti ei mennä. Ei edes kohtauksessa, jossa eversti Travis antaa miesten valita vetäytymisen ja jäämisen väliltä. Alkujaan Travis oli piirtänyt maahan viivan itsensä ja poisaikovien välille. Tätä faktaa elokuvassa ei kuitenkaan käytetty. Faktan ja fiktion suhteen pitää muutenkin olla varuillaan. Tuntuu, ettei Wayne ole halunnut astua minkään kansanryhmän varpaille: Santa Annan joukot kuvataan inhimillisinä, jotka antavat naisten ja lasten poistua vapaasti. Mahdollisesti eloonjääneitä teksasilaisia ei myöskään tapeta taistelun laannuttua. Meksikolaisten ja teksasilaisten välillä on muutenkin tietynlainen sotilaallinen kunnioitus läpi elokuvan tyyliin: "te vain teette mitä teidän on käsketty tekemään." Sama koskee Travisin ja Bowien suhdetta: vaikka miehet ovat kaksintaistelun partaalla, herrasmiessääntöjä ei unohdeta.

Elokuvan alku on hieman pitkästyttävä, mm. pakollisine juopottelu-kohtauksineen, eikä henkilöihin ole saatu kirjoitettua oikein syvyyttä. Kun tuosta kepeilystä päästään eroon, elokuva tempaa mukaansa, vaikka aivan "Zulun" tyyliseen epätoivoiseen taisteluun ja tylyyteen ei aivan mennäkään. Puitteethan ovat komeat ja lopun taistelut ovat komeasti toteutettu. Vastaavanlaisia joukkokohtauksia ovat elokuvat nykyään pullollaan, koska niitä on niin helppo tehdä, mutta oikeiden ihmisten ja efektien tulkitsemina ne saavat hiljaisen kunnioituksen osakseen. Mm. Laurence Harvey teloi jalkansa laukaistessaan kanuunaa, kun se alas tullessaan putosi hänen jalan päälle, murtaen luut palasiksi.

”Alamoa” voidaan pitää yhtä merkittävänä asiana John Waynelle kuin mitä ”Armoton” oli Clint Eastwoodille, vaikkei Wayne ohjannut ”Alamon” jälkeen enää ainuttakaan elokuvaa.

Arvosana: ***½

alamo-normal.jpg