He ratsastivat yhdessä (Two Rode Together)
 
Pääosissa: James Stewart, Richard Widmark, Shirley Jones
 
Ohjaus: John Ford (1961) 104min
 
Ratsuväki palkkaa sheriffi Guthrie McCaben (James Stewart) vapauttamaan komanssien vangitsemia valkoihoisia. Koska Liittovaltio on tehnyt sopimuksen, että sotilailta on pääsy kielletty reservaattiin, McCabe ja sotilaskarkuriksi ”merkitty” luutnantti Jim Gary hoitavat tehtävän kahdestaan. McCaben varoituksista huolimatta, miehet tuovat komanssien leiristä kaksi valkoihoista, jotka ovat vastahakoisia lähtemään, ja jotka otetaan vastahakoisesti suurista odotuksista huolimatta vastaan.
 
Ford palasi tuttuihin teemoihin: ratsuväki ja kadonneiden valkoisten etsintä (”Etsijät”). Paljon enempää ei näistä kahdesta elokuvasta sovi puhua saman lauseen aikana. Jopa Ford itse oli sitä mieltä, että käsikirjoitus oli surkea, vaikka hän sai oman luottomiehensä Frank Nugentin hiomaan sitä. Tarina ei lähde käyntiin oikein missään vaiheessa ja kulminaatiopisteet ovat hyvinkin ennalta arvattavia. Alussa ei onnistuta luomaan jännitettä ja loppu on vailla minkäänlaista huipennusta. Mutta ei elokuva ihan niin surkea ole kuin Ford antaa ymmärtää (crap), mutta kuitenkin heikoin näkemistäni Fordin westerneistä.

McCaben rooli oli pitkästä aikaa poikkeava Stewartin mukavan miehen rooleista, eli mentiin lähemmäs Anthony Mannin elokuvia. McCabe on rahanahne, lähes palkkasoturi, joka on valmis tuomaan kenen tahansa pojan miehelle, jotta tämän vaimo saisi mielenrauhan. Paikoitellen Stewart onkin sopivan kyyninen, mutta sitten alkaa taas se tuttu hössötys. Kohtalaisen hyvän nahisteluparin hän kuitenkin luo yhdessä Widmarkin kanssa. Tästä kunnia kuuluu varmaan Fordille, joka oli psyykannut kumpaankin herraa sanomalla tämän toisen olevan parempi näyttelijä. Gary on parivaljakosta se inhimillisempi. McCaben rehellisyys ei tätä aina miellytä. McCabe sanoo veljeään haikailevalle Marty Purcellille (Shirley Jones), että tämän tuntema veli kuoli sinä päivänä, kun komanssit veivät hänet: pojasta on tullut villi tappaja, joka raiskaisi oman siskonsa.

Teema on ollut sotien jälkeen varsin ajankohtainen, mutta Yhdysvalloissa se tuli vielä ajankohtaisemmaksi myöhemmin Vietnamin sodan aikana, kun kotiutuvat sotilaat eivät palanneetkaan sankareina ja joutuivat kotiväen halveksumiksi. Kotimaassamme Karjalan evakot olivat hyljeksittyjä vielä pitkään sodan jälkeen. Elokuvassa kymmenien omaisten joukko kääntää selkänsä vankeudesta palaaville, kun nämä eivät käyttäydy valkoisten tavoin, tai kun Linda Cristalin esittämä Elena de la Madriaga on ollut saastunut intiaanin vaimo, squaw. Eikä tuo nykypäivänäkään tietyissä piireissä harvinaista ole, jos naista syrjitään, kun tämä on ollut naimisissa ”vääränlaisen” kanssa.

Elokuvassa on paljon tuttuja kasvoja Fordin aiemmista elokuvista, kuten Andy Devine, Harry Carey Jr. ja John McIntire. Kun on tottunut siihen, että intiaanihahmoja esitti yleensä eurooppalaissiirtolaiset tai heidän jälkeläisensä, on afroamerikkalainen Woody Strode Kivisen Vasikan (Stone Calf) roolissa jokseenkin outo näky. Komansseilta vapautettujen (lue: ostetut) Elenan sekä Juoksevan Suden (Running Wolf) roolien olisi suonut olevan isompia: he kun kuitenkin muodostuvat jonkinlaisiksi keskushenkilöksi koko tarinassa.

Arvosana: **


they-rode_together-normal.jpg