Etsijät (The Searchers)
 
Pääosissa: John Wayne, Jeffrey Hunter, Vera Miles
 
Ohjaus: John Ford (1956) 119min
 
Texas 1868. Ethan Edwards (John Wayne) palaa veljensä luo vaellettuaan sotien jälkeiset vuodet. Kostoretkellä olevat komanssit narraavat karjavarkaudella Texas rangersit ja alueen miehet jahtaamaan heitä, kun he tosiasiassa hyökkäävätkin Edwardsien tilalle, murhaten Ethanin veljen (Walter Coy), tämän vaimon (Dorothy Jordan) ja pojan (Robert Lyden). Tyttäret Lucy (Pippa Scott) ja Debbie (Lana Wood) jäävät komanssien vangeiksi. Pikaisesti kasattu etsintäporukka pääsee komanssien jäljille, kunnes Ethan, Edwardsien kasvattama puoliverinen ottopoika Marty (Jeffrey Hunter) ja Lucyn kihlattu Brad Joergensen (Harry Carey jr.) jatkavat etsintää kolmestaan. Kun Lucy löydetään kuolleena, Brad menettää järkensä ja hyökkää yksin komanssien kimppuun. Ethanin ja Martyn etsintä jatkuu vuosia, ja Ethan vakuuttuu siitä, että jos Debbie (Natalie Wood) löydetään, tyttöä ei enää tunnisteta valkoiseksi. Ja siinä tapauksessa hän aikoo tappaa tytön. Marty seuraa Ethania vain estääkseen sen.

John Fordin elokuvat on hyvä päättää yhteen kaikkien aikojen tunnetuimmista lännen elokuvista. Monet pitävät sitä jopa maailman parhaana lännen elokuvana ja John Waynen suoritusta Ethan Edwardsina hänen parhaanaan. Waynea eikä itse elokuvakaan noteerattu Oscar-gaalassa mitenkään. Sen sijaan parhaan elokuvan pysti meni David Nivenin tähdittämälle elokuvalle ”Maailman ympäri 80 päivässä”. Makuasioistahan ei pidä kiistellä, mutta muitakin hyviä elokuvia jäi tuona vuonna ilman huomiota, ainakin Amerikan mantereella, ja joiden merkitys korostui vasta myöhemmin, kuten Stanley Kubrickin ”Peli on menetetty”.

John Wayne pääsi esittämään hyvin itsensä kaltaista hahmoa. Ethan Edwardsia voi jopa kutsua täysveriseksi rasistiksi. Konfederaatiolle antaman valan ja sodassa koetun tappion jälkeen, Ethan on katkeroitunut. Hänen sotavuosien jälkeisiä aikoja ei selvitetä, mutta niistä annetaan vinkkejä, joista katsoja voi tehdä omat johtopäätöksensä. Ethan ei oikeastaan halua tulla toimeen muiden kuin Aaronin vaimon ja näiden lasten kanssa. Lasten murhaaminen ja ryöstö hävittää hänestä viimeisenkin ihmisyyden rippeen. Samalla voikin pohtia, oikeuttaako tapahtumat hänen toiminnan ja mikä saa hänet etsimään tyttöä vuosikaudet? Etenkin, kun nähtyään vapautettuja valkoisia tyttöjä, hän päättää tappaa Debbien. Lopussa ei enää jännitetä sitä, löytyykö tyttö, vaan sitä, mitä Ethan tekee.

Marty on Ethanin vastakohta. Ethan on löytänyt Martyn tämän ollessa pieni. Myöhemmin käy ilmi, että komanssipäällikkö Scarin (Henry Brandon) keihäässä roikkuu myös Martyn äidin päänahka. Ethan kohtelee Martya huonosti. Martyn on vain nieltävä se katkeruus pysyäkseen Ethanin mukana. Marty yrittää etsinnän ohessa pitää yllä suhdettaan Joergensenien tyttäreen Lauriehen (Vera Miles).

Kun Ethan kohtaa Scarin, kohtaa hän myös itsensä. Scar kertoo kostaneensa poikiensa murhat: jokaista valkoisten tappamaa poikaa vastaan hän on ottanut valkoisen vaimon. Ja jälleen: onko Scar oikeutettu kostoonsa, joka väistämättä johtaa hänen oman kansan hävitykseen?

Moniin muihin Fordiin elokuvaan verrattuna ”Etsijöissä” päästään itse asiaan nopeasti. Elokuva on myös vakavin näkemistäni Fordin elokuvista, joskin raskasta aihetta pyritään keventämään joissakin kohtauksissa, eikä näitä kohtauksia ainakaan enempää olisi tarvinnut ollakaan. Loistavan castingin ainut kupru on Jeffrey Hunter, joka vain seisoo suurimman osan ajasta silmät suurina. Wayne olisi kaivannut rinnalleen paremman näyttelijän, jolloin miesten välinen jännite olisi noussut entisestään. Nyt se jää puolittaiseksi. Joissakin hahmoissa vuosien kuluminen ei näy mitenkään. Pienillä parannuksilla nostaisin itsekin elokuvan aivan parhaiden listalle. Elokuvan värimaailma on kaunis, Max Steinerin musiikki tukee hyvin kuvakerrontaa ja toimintajaksot ovat totuttuun tapaan vauhdikkaita, ja ennen kaikkea, John Wayne on roolissaan kerrassaan loistava. Aivan kuten ”Hurjan joukon” kohdalla jotkut luulevat elokuvaa väkivaltaa ihannoivaksi, samoin on Ethanin rooli jäänyt joiltakin ymmärtämättä: vaikka mies on sankari, ei hänessä mitään kadehdittavaa ole. Yksinäinen ja katkeroitunut vanha jäärä, jollaisista aika on ajanut ohi. Ja tämä käy hyvin selväksi elokuvan kuuluisassa viimeisessä kuvassa, jossa Wayne poistuu Joergensenien talosta. Samaa kuvakulmaa valaistuksineen on tuon jälkeen käytetty taajaan, ja tässä pari esimerkkiä 70- ja 2000-luvuilta alkuperäisen lisäksi.

Ethanin elokuvassa toistama lause ”That’ll Be the Day” innoitti muuan Buddy Hollya kirjoittamaan samannimisen laulun.

Arvosana: ****½


the_searchers-normal.jpg