Pääosissa: John Wayne, Robert Mitchum, James Caan
 
Ohjaus: Howard Hawks (1966) 121min
 
Ongelmien ratkoja Cole Thornton (John Wayne) saapuu El Doradoon ajaakseen MacDonaldit pois Bart Jasonin (Edward Asner) toivomuksesta. Kaupungin sheriffi, ja Colen vanha ystävä, J.P Harrah (Robert Mitchum) kertoo kuitenkin asioiden oikean tolan ja Cole jättää työtarjouksen sikseen. Palatessaan kaupunkiin yksi MacDonaldin pojista yrittää ampua Colen, mutta haavoittuukin itse. Cole vie kuolleen pojan perheen luo, jonka jälkeen perheen tytär Josephine (Michele Carey) ampuu Colea kylkeen. Puoli vuotta myöhemmin Cole tapaa Nelse MacLeodin (Christopher George), joka tarjoaa työtä, johon kuuluu juopon sheriffin tappo. Kun Cole saa tietää, että kyse on J.P:stä, hän lähtee ystävänsä Missisipin (James Caan) kanssa varoittamaan tätä. Mies on pahasti alkoholisoitunut, mutta yhdessä he onnistuvat pidättämään erään ammuskelun seurauksena Bart Jasonin. Tämä tarjoaa 1000 dollaria sille, joka vapauttaa hänet.
 
YLEn Kuukauden westernissä Howard Hawks, John Wayne sekä käsikirjoittaja Leigh Brackett yrittävät toistaa liki vuosikymmentä aiemmin syntyneen klassikkonsa ”Rio Bravo”. Aivan yksi yhteen elokuvat eivät mene, mutta El Doradon jälkimmäinen osa on liki suoraan Rio Bravosta niin tapahtumineen kuin henkilöineenkin. Tällä kertaa juopon roolin vetää Robert Mitchum, kun edeltäjässä ”vanha punasilmä” Dean Martin kallisti pulloa. Nuoren oppipojan roolissa on James Caan, vanhassa Ricky Nelson. Sheriffin vanha aisapari on vaihtunut loistavasta Walter Brennanista Arthur Hunnicuttiin, ja Waynen on/off naisystävänä on Angie Dickinsonin sijasta Charlene Holt. Ottaen huomioon, että Mitchum ja Caan ovat Nelsoniin ja Martiniin nähden ammattinäyttelijöitä, se ei näy tuloksessa mitenkään. Etenkin Martinin esittämää Dudea on kenenkään vaikea korvata: kun hän Rio Bravon alussa aikoo kaivaa sylkykupista hänelle heitetyn kolikon saadakseen viskipaukun, ei vastaavaa kuvausta humalaisesta ja tämän epätoivosta ole nähty ennen eikä sen jälkeen.
 
Rio Bravossa elokuvan keskiössä on sheriffin toimisto tai sen välitön lähistö. El Doradossa tähän pisteeseen ajaudutaan siis vasta elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla. Ideahan on aivan loistava, jota on sittemmin käytetty mm. elokuvissa ”Hyökkäys poliisiasemalle” ja ”Elävien kuolleiden yö”. Ryhmä ihmisiä linnoittautuu pieneen tilaan, jota he sitten puolustavat tarvittaessa viimeiseen mieheen, tai naiseen. Klaustrofobinen lavastus auttaa paikkaamaan köyhempääkin tekstiä, vaikkei em. elokuvien kohdalla niitä voi huonosta tarinasta syyttää. El Doradosta puuttuu vain uusi näkökulma aiheeseen, jos ei lueta sitä seikkaa, että John Waynen hahmo on tällä kertaa haavoittuva sankari. Mies, jonka selkärangassa oleva luoti saattaa aiheuttaa äkillisen halvauskohtauksen. Tässä saattaa olla osa myös Waynen todellisella elämäntilanteella, sillä 1964 hänellä oli todettu keuhkosyöpä. Amerikan sankari ei ollutkaan enää haavoittumaton. Myös hänen olemuksensa alkaa olla jo vanha, joten rakkaussuhde 20 vuotta nuorempaan Maudieehen (Charlene Holt) ei ole kauhean uskottava. Ja mielestäni Wayne on aina parhaimmillaan, kun hän saa esittää juroa miestä. Toki hän on sitä myös tässä elokuvassa. Myös Mississipin ja Josephinen välinen ”kemia” on lähinnä vaivaannuttavaa. Aidosti hauskan Brennanin puutetta ei ole saatu korvattua. Rio Bravon ikimuistoisia hetkiä on, kun Martin ja Nelson ryhtyvät laulamaan (mm. upea My rifle, my pony and me). Brennanin huuliharpun soitto (tuskin soittaa itse) saa aina hyvälle tuulelle. El Doradossa yritetään hauskuutta J.P:n humala- ja krapulakohtauksilla. Kohtaus, jossa miehet kaatavat Mississipin valmistamaa selviämisjuomaa on oikeasti hauska.
 
Mutta toimiihan tämä näinkin, etenkin jos aito ja alkuperäinen on jäänyt näkemättä, ja varmasti arvosana olisi siinä tapauksessa korkeampi. Rio Bravo vain sattuu olemaan henkilökohtaisesti yksi parhaimmista westerneistä, ja elokuvista, kautta aikojen. Ja kuinka ollakaan, Hawks ja Wayne palasivat samaan teemaan vielä kerran vuoden 1970 elokuvassa ”Rio Lobo”.
 
Arvosana: ***½
 
el_dorado-normal.jpg