Apassilinnake (Fort Apache)
 
Pääosissa: Henry Fonda, John Wayne, Shirley Temple
 
Ohjaus: John Ford (1948) 122min
 
Armeijan sääntöjä tiukasti noudattava everstiluutnantti Owen Thursday (Henry Fonda) saapuu komentajaksi Fort Apacheen. Mukanaan hänellä on tyttärensä Philadelphia (Shirley Temple), joka ihastuu West Pointista saapuvaan luutnantti Michael Shannon O’Rourkeen (John Ager). Saavuttuaan perille, Thursday aikoo palauttaa kurin kapteeni Kirby Yorkin (John Wayne) johtamaan komentopisteeseen. Apassit ovat poistuneet reservaatistaan ja Thursdayn tehtävä on palauttaa nämä takaisin sinne. York ei ole Thursdayn kanssa samaa mieltä siitä, miten asia hoidetaan. York käykin itse sopimassa neuvottelusta apassipäällikkö Cochisen (Miguel Inclan) kanssa. Thursday pettää Yorkin lupauksen ja osapuolet julistavat sodan, joka päättyy ratsuväen kannalta ikävästi.
 
Apassilinnake avaa John Fordin ”ratsuväkitrilogian”. Trilogia ei kerro yhtä tarinaa, vaan kolme itsenäistä elokuvaa Yhdysvaltain ratsuväen historiasta, vaikka Wayne esittääkin ensimmäisessä ja viimeisessä samannimistä hahmoa. Nimi on tosin kirjoitettu ensin York ja myöhemmässä Yorke. Sarjan toinen osa on ”Keltainen nauha” ja kolmas ”Rio Grande”. Trilogian on kirjoittanut James Warner Bellah. Tarina saa alkunsa, kun huonosti kohdellut apassit katsovat Yhdysvaltain rikkoneen yhteistä sopimusta, ja päättävät paeta Meksikoon. ”Apassilinnakkeen” on katsottu kuvaavan Little Bighornin taistelua, jossa Hullu Hevonen, Istuva Härkä sekä Gall johtivat sioux-heimonsa voittoon kenraali George Armstrong Custerista. Custerin tavoin ylimielinen Thursday ei kuuntele muita ja uskoo helppoon voittoon, joka johti verilöylyyn ja intiaaniväestön kuuluisimpaan voittoon. Ja kun Thursday vielä nostetaan taistelun jälkeen suureksi sankariksi, kuten Custer, samankaltaisuutta ei voi olla huomaamatta.
 
Thursday yrittää taistella armeija koodien ja yksinhuoltajuuden välillä, eikä onnistu kovin hyvin kummassakaan. Miehet kokevat outona sen, että tämä esimerkiksi vaatii hattujen oltavan kunnolla tärkätty. Hän ei hyväksy alempaa arvoa olevan O’Rourkea ja etenkään tämän perhettä ja estää tyttärensä ja Michaelin avioliiton. Fonda, jota pidettiin ihanne-isän esikuvana, esittää täysin toisenlaista henkilöä, ja humaanimpaa mieskuvana on puolestaan Wayne, joka tosielämässä oli enemmän Thursdayn kaltainen. Fondan kylmä suoritus peittoaa Waynen eikä Waynellä edes ole niin suuri rooli kuin useimmissa elokuvissa. Hauskimmat henkilöt löytyvät irlantilaistaustaisista kersanteista, joille viski maistuu. Ford ei ole unohtanut juuriaan. Elokuvassa vilahtaa myös hahmo nimeltä Geronimo. Intiaanien kuvaajana Ford oli aikansa asiallisimpia. Tasapainoilu asian suhteen ei varmasti aina ollut helppoa: kuinka saada tavalliset amerikkalaiset teattereihin loukkaamatta alkuperäisväestöä.
 
Elokuvan suurin ongelma on nuorten kuvaus: itse asiassa liki kaikissa saman aikakauden elokuvissa nuorten rooli on ollut samanlainen. Tyttö viestittää ujolle pojalle ihastumisestaan, mutta poika ei vain ymmärrä ja tyttö suuttuu. Tässä tapauksessa O’Rourke hoitaa asiat miesten tavoin vasta siinä vaiheessa, kun tytön isä kieltää heitä enää tapaamasta. O’Rourke ilmoittaa päättäväisesti: ”Minä kosin tytärtänne.” Ainakin minua moinen huopaaminen ei kiinnosta, ja tässäkin 1½ tuntia tuhrataan enempi tai vähempi tähän. Mutta sitten kun päästä itse asiaan, niin Ford on mestari alallaan. Ratsuväen hyökkäys on komeaa katsottavaa: upeasti kuvattu ja loistavasti toteutettu. Tässä Ford on varmasti saanut parhaan oppinsa esiintymällä itse stuntmiehenä uransa alkuvaiheissa. Ratsuväen tapoja on varmasti vähän vaikea ymmärtää, mutta eiköhän elokuvan rituaaleissa totuuden pohjaa ole.
 
Arvosana: ****


fort_apache-normal.jpg