Haudat vailla nimeä (Cimitero senza croci/Cemetery Without Crosses)
 
Pääosissa: Michéle Mercier, Robert Hossain, Daniele Vargas
 
Ohjaus: Robert Hossein (1969) 88min
 
Cainen veljekset ovat hyvittäneet karjansa menetyksen viemällä rahaa tienoon mahtimieheltä Will Rogersilta (Daniele Vargas). Ajojahdin jälkeen Ben (Benito Stefanelli) hirtetään vaimonsa Marian (Michéle Mercier) silmien edessä ja Elin ja Thomasin (Michel Lemoine & Guido Lollobrigida) talo poltetaan. Maria haluaa kostoa ja palkkaa entisen ystävänsä Manuelin (Robert Hossein). Manuel kieltäytyy, mutta ryhtyy lopulta auttamaan. Hän päätyy esimieheksi Rogersin tilalle. Tehtyään harhautuksen, hän kidnappaa perheen tytön, Johannan (Anne-Marie Balin) ja vie hänet piilopaikkaansa autiokaupunkiin. Tytön avulla Maria kiristää Rogersia järjestämään Benille oikeat hautajaiset. Cainen veljekset käyttävät tyttöä hyväkseen, ja siitä alkaen suunnitelma alkaa mennä pieleen. Hautajaiset järjestetään, mutta hinta on kova, jokaiselle.
 
Aikaisemmin TOP-10 listalla annoin tälle neljä tähteä. Kolmannenkin katsomiskerran jälkeen elokuvan loppuratkaisu kylmäsi ja päätin nostaa arvosanaa. Harvoin olen nähnyt yhtä melankolista elokuvaa, saati westerniä. Elokuva ei todellakaan ole parasta viihdettä, jos kärsii masennuksesta. Tai krapulasta. Ensi hetkistä lähtien kytee tunnelma, että tässä ei varmaan hyvin käy. Eikä siinä sitten käykään. Enpä paljasta lopusta sen enempää, mutta se vetää vertoja ”Lainvalvojalle” sekä ”Suurelle hiljaiselle”.
 
Elokuvassa ei ole mitään sankarillista. Manuel on tunteeton tappaja, joka päättää tehdä vanhalle ystävälle, ja rakastetulleen, viimeisen palveluksen. Maria on niin ikään menettänyt tunteensa miehensä kuoleman myötä ja on valmis ottamaan vastaan sen, mitä kostotoimista seuraa. Eli ja Thomas raiskaavat Johannan kostoksi Benin kuolemasta. Manuel ja Maria kuuntelevat ulkona, mutteivät puutu asiaan. Rogersit omistavat sheriffin, käytännössä koko kaupungin ja käyttävät valtaansa häikäilemättä hyväkseen. He auttavat mm. Manuelin vankilasta, kun Manuel sekaantuu saluunassa kaksintaisteluun, jossa osallisena on yksi Rogersin pojista. Pelastamalla pojan hengen, hän pääsee Rogersin lähipiirin. Voisi luulla, että tunteettoman ihmisen näytteleminen olisi helppoa, mutta sitä se ei ole. Mariaa kuvataan usein edestäpäin: hän katsoo kameraan ja hänen silmänsä ovat elottomat: todella vaikuttavaa työtä Angéliquena tunnetulta Michéle Mercieriltä. Tunteettomuudesta kertoo sekin, että elokuvan hymyä ja naurua sisältävät kohtauskerrat mahtuvat yhden käden sormiin.
 
Spagettiwesternit eivät ole tunnettuja verbaalisesta ilottelusta, mutta tässä dialogi on vedetty minimiin, ja sekin toimii todella hyvin. Dialogi vetää niukkuudessaan vertoja lähes ”Tulitikkutehtaan tytölle”. Hossein on toteuttanut elokuvan pieteetillä. Siinä on oma tyylinsä, koreilemattoman elegantti, likipitäen täydellinen elokuva. Tarina on Dario Argenton, joskin siitä on vähän kahdenlaista näkemystä. Elokuvaan oli kaavailtu pientä roolia itse Sergio Leonelle, mutta joidenkin tietojen mukaan suoritus oli ollut niin huono, että Leone oli korvattu Chris Huertalla.
 
No, miksi elokuva ei sitten pääse aivan parhaiden joukkoon? Aiemmin olin kovinkin tuohtunut elokuvassa olevasta ”viimeinen illallinen – kohtauksesta”. Se tuntui jotenkin irrallisesta muuhun elokuvaan verrattuna. Siinä Manuel on ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa syömässä Rogersien tilalla. Hänelle on tehty kepponen, kun sinappipurkin sisään on laitettu vieterihahmo. Kun hän avaa sen, hän säikähtää ja kepposen tehneet, eli koko Rogersin tilan väki, räkättävät kuin pahaiset kakarat. Nyttemmin se ei enää niin ärsyttänyt, mutta jotenkin vaan se ei sovi elokuvan luonteeseen. Ehkä sillä on haluttu vähän pehmentää muuten niin raskasta elokuvaa. Samaten tunnusmusiikin lasvegasmainen sovitus on jotenkin irti elokuvan muusta tunnelmasta. Kun teemaa soitetaan huuliharpulla elokuvan sisällä, se toimii huomattavasti paremmin. Kuka tahansa on soittanut nylon-kielistä akustista kitaraa, on tehnyt hienoa työtä.
 
Arvosana: ****½
 
 
cemetery_without_crosses-normal.jpg