Pääosissa: John Wayne, Forrest Tucker, Christopher George
 
Ohjaus: Andrew V. McLaglen (1970) 107min
 
Karjaparoni John Chisum (John Wayne) joutuu Lawrence Murphyn (Forrest Tucker) vallanhimon ikeeseen. Murphy on ottanut haltuunsa Lincolnin kaupungin pankit ja kaupat ja havittelee Chisumin maita. Välikäsiä käyttämällä hän yrittää viedä Chisumilta hevosia, karjaa ja oikeudet jokeen. Yhdessä Henry Tunstallin (Patric Knowles) kanssa Chisum käy vastaiskuun. Apunaan heillä on mm. William H. Bonney (Geoffrey Deuel) ja Pat Garrett (Glenn Corbett). Murphy puolestaan palkkaa Bonneyn vanhoja rikostovereita ja palkkionmetsästäjä Dan Nodeenen (Christopher George), jolle Bonney on aiheuttanut ontumisen. Välienselvittely muuttuu veriseksi, kun kaksi Murphyn miehistä surmaan Tunstallin, miehen, joka antoi Bonneylle mahdollisuuden parantaa tapansa.
 
Elokuva pohjautuu todelliseen karjatilalliseen, John Chisumiin, ja kutakuinkin todellisiin tapahtumasarjoihin. Billy the Kidin ja Pat Garrettin rooleja on kuitenkin muutettu koko lailla. Totta on se, että Chisum oli vaikuttamassa Garrettin palkkaamiseksi Lincoln countyn sheriffiksi. Muuten miesten osan elokuvassa voi jättää mielikuvituksen tuotteeksi.
 
Nimestä, ja John Waynen statuksesta huolimatta, elokuva keskittyykin enemmän Billy the Kidin ja Pat Garrettin tapaamiseen ja siihen, miten Billy lopulta päätyi pienen hiljaiselon jälkeen rikosten teille. Tunstallin murhan jälkeen hän ottaa lain omiin käsiinsä ja murhaa muun muassa Lincolnin sheriffin. Aihehan on kyllä kiinnostava. Tarinassa on vaan niin paljon henkilöitä, ettei mihinkään oikein ehditä syventyä tarpeeksi. Chisumin veljentyttö Sallie (Pamela McMyler) yrittää luoda romanssia sekä Billyn että Garrettin kanssa. Sallie voisi hyvin olla vaikka Chisumin tytär: Chisum asui ennen Teksasissa ja oli ihastunut Sallien äitiin, mutta jätti tämän kuitenkin veljelleen lähtiessään kohti Lincolnin vehreitä maisemia. Hän joutui raivaamaan tieltään intiaaneja ja rikollisia, ennen kuin sai luotua imperiuminsa. Tässä kohtaa tarinaa kapsahdetaan jälleen katajaan. Chisumista luodaan lähes Mannerheimmainen kuva: miehestä luodaan liki jumalamainen hahmo, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden perikuva, ja sivuutetaan se, miten mies on asemaansa päässyt. Alussa on toki kuvasarja menneistä, mutta siinäkin näkökulma on kovin sankarillinen. Wayne on ollut aina parhaimmillaan, kun hän on saanut esittää ristiriitaisia hahmoja. Tässä siitä ei ole tietoakaan. Tekijät ovat yrittäneet kyllä hakea sympatiaa intiaaniväestöä kohtaan, mikä on aina hyvä asia.
 
McLaglen on tullut minulle tutuksi lähinnä b-luokan sotaelokuvien tekijänä. ”Likainen tusina 2” muistuttaakin melko paljon tätä elokuvaa. Kun päästään toimintaosuuksiin, niin homma toimii ihan mukavasti, mutta muuten meininki on vähän jähmeää patsastelua. Näyttelijöistä Christopher George on oikeastaan ainoa, joka saa rooliinsa jotain särmää. Jonkinlaista tilannetajun puutetta korostaa myös musiikin käyttö: kun porukka lähtee esim. jahtaamaan karjavarkaita, niin sinne mennään iloisen poljennon saattelemana, välittämättä siitä, että jollekin saattaa käydä hassusti.
 
Lopun välienselvittely pelastaa paljon, joskin lopputulos on kovin ennalta arvattava. Mutta kyllä tämänkin ääressä viihtyy. Chisum ja hänen apurinsa Pepper (Ben Johnson) muistuttavat hauskasti vanhaa avioparia, jotka nalkuttavat toisilleen. Mistään Brokeback Mountainista ei kuitenkaan ole kyse. Country-legenda Merle Haggard esittää laulut ”Turn Me Around” ja ”Ballad of John Chisum”
 
Arvosana: ***


chisum-normal.jpg