Mies joka ampui Liberty Valancen (The Man Who Shot Liberty Valance)
 
Pääosissa: John Wayne, James Stewart, Vera Miles
 
Ohjaus: John Ford (1962) 118min
 
Senaattori Ransom Stoddard (James Stewart) palaa vaimonsa Hallien (Vera Miles) kanssa Shinboneen, ystävänsä Tom Doniphonen (John Wayne) hautajaisiin. Senaattorin saapuminen on pienelle kaupungille suuri tapaus, ja paikallinen lehdistö haluaa tietää enemmän. Stoddard kertoo tarinan siitä, miten hän nuorena asianajajana saapui Shinboneen, joutui Liberty Valancen (Lee Marvin) ryöstämäksi ja pahoinpitelemäksi ja, kuinka hän yritti lain keinolla saada Valancen oikeuden eteen. Hän tarvitsi apua Tomilta, joka kehotti tätä hankkimaan aseen. Siinä sivussa hän sivisti kaupunkilaisia. Kunnes kohtasi Liberty Valancen ja päätyi lopulta edustamaan territoriota ja myöhemmin osavaltiota Washingtoniin.
 
Huomenna, sunnuntaina 10.4, päästetään Liberty Valance hengiltä YleTeeman Kino Klassikossa. Kuten elokuvan nimi jo kertoo, jännitys ei kohdistu siihen, miten elokuvassa käy. Sen sijaan se kertoo legendan ja myytin syntymisestä, tarkoin varjellusta salaisuudesta, tai valheesta, jota lehtimiehetkään eivät lopulta halua paljastaa. Nykypäivänä lehdistön moraali ei tähän varmasti pystyisi. Elokuva kertoo myös syrjäisten alueiden liittymisestä liittovaltioon, sivistyksen tulosta, tasa-arvosta. Ransom haluaa asianajajan toimen ohessa opettaa kaupunkilaisia lukemaan, miehiä, naisia, mustia ja latinoita, kaikkia samassa luokassa. Todellisuudessa tämä asiahan toteutui vasta sata vuotta myöhemmin. Nykypäivän ihmiselle äänestysoikeus ja lukutaito on itsestään selvyys. Kun elokuvassa ruotsalainen immigrantti Peter Ericson (John Qualen) pääsee Yhdysvaltain kansalaisena äänestämään, on se hänelle sekä hänen vaimolleen (Jeanette Nolan) suurin ylpeyden aihe. Fordilla lienee omakohtaisia kokemuksia aiheesta, sillä hänen vanhempansa olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin Irlannista.
 
On jokseenkin huvittavaa, että 54-vuotias Stewart näyttelee nuorta asianajajaa. Waynen hahmon iästä ei oikein ole selvyyttä. Joka tapauksessa tosielämässä sekä Wayne että Stewart olivat reilusti yli 20 vuotta Vera Milesia vanhempia. Näinkin suurten nimien näytteleminen samassa elokuvassa saattaa olla riski, mutta molempien tähtistatus on synnyttänyt hahmojen välille luonnollisen jännitteen. Stoddardin saapuessa Tom on päättänyt viedä Hallien vihille. Elokuvan hienoimpia kohtauksia onkin hetki, jolloin Tom huomaa menettäneensä Hallien: hän menee ja polttaa juovuspäissään talonsa, johon on Hallieta varten rakentanut lisähuoneen. Harvoin on John Wayne näyttänyt yhtä surulliselta. Wayne vetää muutenkin pidemmän korren: Stewartin maneerit, hössöttävä puhe, yliteatraalisuus ja reppana olemus, on paikoitellen ikävää katseltavaa. Kaikkien näyttelijöiden osalta voidaan puhua rooleista, jollaisista he ovat tulleet tunnetuiksi: Lee Marvin likipitäen maaninen metelöitsijä, John Carradine Etelän herrasmies, Woody Strode uskollinen apulainen. Parhaiten mieleen jää Edmond O’Brienin tulkitsema Dutton Peabody, joka on Shinbone Starin perustaja, omistaja, toimittaja ja lattioiden lakaisija, kuten hän itse toteaa. Monen muun hahmon tavoin Peabody on varsin perso alkoholille. Miehen humalaiset monologit ovat sangen hauskaa kuultavaa.
 
60-luvun alussa tehtiin vielä muutama mustavalkea elokuva. Syytä tähän en tiedä, mutta Ford tykkäsi käyttää valoja ja varjoja tehokeinoina, ja mustavalkeassa kuvassa ne toimivat mielestäni paremmin, kuten Stoddardin ja Valancen kaksintaistelusta voidaan todeta. (Vrt. ”Psyko”) Elokuvassa ei ole myöskään laajoja preeriakuvia, kuten ”Etsijöissä”, joissa puolestaan värikuvat toimivat paremmin. Ne, jotka odottavat westerneiltä asetaisteluja, saattavat pettyä pahasti. Elokuva on ennen kaikkea draama.
 
Kun Liberty Valance kuolee, herää kysymys: tappoiko hänet se, joka veti liipaisimesta vai se, joka antoi siihen syyn?
 
Arvosana: ****½


the_man_who_shot_liberty_valance-normal.