Punainen virta (Red River)
 
Pääosissa: John Wayne, Montgomery Clift, Walter Brennan
 
Ohjaus: Howard Hawks (1948) 133min
 
Thomas Dunson (John Wayne) ja Nadine Groot (Walter Brennan) saapuvat sisällissodan jälkeen uudisasukkaiden kanssa Teksasiin. Kun karavaani jatkaa matkaa kohti länttä, Dunson ja Groot jatkavat etelään. Karavaani joutuu intiaanien hyökkäyksen kohteeksi. Dunson ja Groot selviävät yksittäisistä hyökkääjistä ja tapaavat karavaanista hengissä selvinneen pojan, Matt Garthin (Mickey Kuhn/Montgomery Clift). Danson ottaa pojan mukaansa. Kun he lopulta pääsevät haluamalleen maalle, kaksi meksikolaista väittää paikan kuuluvan Don Diegolle. Asia ratkotaan asein. Vuosien kuluttua Dansonille tulee rahapula ja hän aikoo ajaa kasvattamansa karjan Kansasiin. Matkan aikana Dunsonista alkaa paljastua despoottimaisia ja paranoidisia piirteitä. Tilanne kärjistyy niin pitkälle, että kun paenneet karjanajajat tuodaan takaisin, Dunson aikoo hirttää heidät. Matt ottaa ohjat käsiinsä ja aikoo viedä karjan kohti Abileneä, jossa huhupuheiden mukaan olisi rautatie. Dunson vaatii kostoa ja kerää apujoukon tappaakseen Mattin.
 
John Wayne yllätti sekä katsojat että vanhan ystävänsä John Fordin esittämällä häikäilemätöntä karjamiestä, joka on valmis tappamaan, jos muut eivät tee kuten hän tahtoisi. Tämä oli lähtölaukauksena useammille vastaaville rooleille, joista tunnetuin lienee Ethan Edwardsin rooli Fordin klassikkoelokuvassa ”Etsijät”. Rooli lienee ollut lähellä myös Waynen omaa arvomaailmaa.  Elokuvassa Dunson ei anna armoa vähemmistöille. Waynen äärikonservatiiviset lausunnot saivat tämän mm. Frank Sinatran kanssa tappelun partaalle. Wayne ei myöskään tullut toimeen Montgomery Cliftin kanssa, sillä hän tiesi tämän homoseksuaalisuudesta. Osa syynä saattoi olla myös se, että Cliftin oli vaikea hyväksyä itseään ja siksi hänen alkoholin käyttönsä oli raskasta. Näin ainakin Sinatra totesi: Frankie-boy kun oli tottunut vetämään kaikki kohtaukset yhdellä otolla ja kännipäinen Clift sekoili omien kohtaustensa kanssa elokuvassa ”Täältä ikuisuuteen”. Vaikka Sinatra olikin suvaitsevainen ihminen, hän riitaantui useimpien ihmisten kanssa.
 
Walter Brennan on jälleen Hawksin luottomiehenä mukana. Brennanilla oli tapana kysyä, että haluatko minut tekohampaiden kanssa vai ilman. Tällä kertaa hän näyttelee sekä että. Korttipelissä tekohampaansa intiaanimies Quolle (Chief Yowlachie) häviäminen on aivan varmasti vain Brennanin takia tarinaan keksitty hauska lisä. Brennanin ja kulloisenkin päänäyttelijän välinen suhde heijastaa myös Brennanin ja Hawksin välistä suhdetta. Brennan on aina valmis, kun pomo pyytää.
 
Elokuva käsittelee monia ongelmallisia aiheita: rasismi, maan ryöstö, rajaseutujen väkivalta. Abilenen kaupunki on pienessä kuvassa luvattu maa, josta puhutaan paljon, mutta kukaan ei tunnu tietävän totuutta siitä. Paikoitellen elokuva etenee varsin laahaavasti, vaikka karjanajokohtaukset ovatkin komeasti toteutettu. Suurin ongelma mielestäni on kuitenkin elokuvan rakkaustarina, joka on kovin korni: Matt pelastaa Tess Millayn (Joanna Dru) intiaanien hyökkäykseltä. Kumpikaan ei ole kovin uskottava, ehkä Clift vielä vähemmän karjapaimenen roolissa. Muilta osin näyttelijätyö on erinomaista, mukana on mm. John Ireland.
 
”Punainen virta” on osaltaan tämän aihepiirin viimeisimpiä elokuvia: aika alkoi olla kypsä yksinäisille asesankareille. Vuoden 1953 loppuun mennessä oli tehty klassikkowesternit, joissa asesankarit puolustivat pienempien kysymysten äärellä: ”Etäisten laaksojen mies”, ”Sheriffi” ja ”Hondo, yksinäinen vaeltaja” sekä monet  Anthony Mannin elokuvat,
 
Arvosana: ****


red_river-normal.jpg