Lainvalvoja (Lawman)
 
Pääosissa: Burt Lancaster, Robert Ryan, Lee J. Cobb
 
Ohjaus: Michael Winner (1971) 95min
 
Karjanajoreissulla Vincent Bronsonin (Lee J. Cobb) miehet pysähtyvät Bannockin kaupungissa, ja juopottelun seurauksena yksi kaupungin asukkaista, vanha mies, löytyy kuolleena. Kuusi kuukautta myöhemmin Bannockin sheriffi Jared Maddox (Burt Lancaster) saapuu ruumiin kanssa Sabbathin kaupunkiin, jossa epäillyt vaikuttavat. Ruumis on yksi kaupungissa riehuneista. Sabbathin sheriffi Cotton Ryan (Robert Ryan) ei aio auttaa Maddoxia, sillä koko kaupunki, Ryan itse, ovat kiitollisuudenvelassa Bronsonille. Maddox antaa epävirallisen vaatimuksen: miehillä on vuorokausi aikaa antautua, jonka jälkeen hän toimittaa heidät oikeuden eteen. Bronson olisi valmis lähtemään Bannockiin, mutta muut eivät siihen suostu. Kun lahjontakaan ei onnistu, päättää yksi miehistä, Harvey Stenbaugh (Albert Salmi) haastaa Maddoxin kaksintaisteluun. Ja tämän jälkeen Maddox on jatkuvien murhayritysten kohteena. Maddox saa apua sisunsa menettäneeltä Ryanilta, entiseltä rakastetultaan ja yhden riehujan naiselta Laura Shelbyltä (Sheree North) sekä mystiseltä ilo-/ pelitalon omistajalta, raajarikkoiselta Lucasilta (Joseph Wiseman). Laura saa Maddoxin luopumaan aikeista viedä miehet Bannockiin. Bronsonin klaani haluaa kostoa.
 
Jos ”Suuri hiljainen (Il grande silenzio)” sai loppuratkaisullaan hämilleen, ei ”Lainvalvojakaan” katsojaa helpolla päästä. Lopun kliimaksi on jotain sellaista, mitä ei voi kuvitella näkevänsä vaikkapa John Fordin tai Howard Hawksin elokuvissa. Jotain koukkua osasin odottaa, mutta tähän asti tuntemattomana ollut western veti kyllä hiljaiseksi. Kunnioituksesta.
 
Michael Winnerin tunnetuin elokuva lienee ”Väkivallan vihollinen (Death Wish)”, jossa Charles Bronson päätyi kostoretkelle menetettyään perheensä. Väkivalta on mukana ”Lainvartijassakin”, joskaan ei ”Hurjan joukon” mittakaavassa. Mutta kun asetta käytetään, niin pahaa jälkeä syntyy. Ja toden totta asetta elokuvassa myös käytetään. Kivikasvoinen Burt Lancaster on loistava valinta Maddoxin rooliin. Jopa Clint Eastwood jää toiseksi tylyydessä. Miehen kasvoilta näkee, että mies on tehnyt hommaansa kauan, 20 vuotta eikä omaa minkäänlaista omaatuntoa. Se, että on lainvalvoja, ei poista sitä asiaa, että loppupelissä mies ei ole juuri muuta kuin murhaaja. Tai leskentekijä, joksi Laura häntä kutsuu. Maddox on ehdoton asialleen, toisin kuin Ryan, joka on saanut tarpeekseen tappamisesta. Jossain vaiheessa Maddox alkaakin epäillä, että ehkä Ryanin tapa on oikea. Ryan on inhimillisempi, samoin elokuvan konna Bronson. Mutta mihinkäs koira karvoistaan pääsee. Pakkomielteisesti Bronsonia jahtaava Maddox unohtaa selvittää sen, kuka oikeastaan on syyllinen vanhan miehen murhaan. Ja samalla oikean ja väärän taju alkaa mennä sekaisin.
 
Konnaroolien vakiohahmo, Lee J. Cobb, on myös erinomainen karjatilallisena, joka on alkanut menettää johtajuuttaan. Miehet sanovat, että tekevät niin kuin tämä määrää. Silti hän ei pysty estämään Maddoxin murhayrityksiä. Hän olisi valmis lähtemään Bannockiin, mutta miehet eivät. Ja kun Ryankin pesee kätensä koko sopasta, mies ei tiedä miten toimia. Epätoivossaan hän ei enää näe muuta vaihtoehtoa kuin aseellisen yhteenoton.
 
Kauttaaltaan elokuvan näyttelijät ovat hyvässä vedossa, mitä edesauttaa se, että Gerald Wilsonin käsikirjoitus on niin hyvä. Ja onhan näyttelijälista nimekäs, sivuosassakin on Robert Duvall. Kaikille roolihenkilöille on oma paikkansa. Elokuvan kestoa ei ole pitkitetty millään ylimääräisellä, vaan kaikki olennainen on saatu tiiviiseen puolentoista tunnin pakettiin. Hienoa, että Yhdysvalloissakin on osattu tehdä näin ristiriitaisia tarinoita tavallisten sankaricowboy-kerrontojen rinnalle. Välittömästi elokuvan päätyttyä teki mieli katsoa se uudelleen. Jyrkkä suositus!!!
 
Triviaa: Gerald Wilsonia kaavailtiin tekemään käsikirjoitus Åke Lindmanin elokuvaan ”Lapin kullan kimallus”.
 
Arvosana: ****½
 
 
lawman-normal.jpg