Kuolemanloukku O.K Corral (Gunfight at the O.K Corral)
 
Pääosissa: Burt Lancaster, Kirk Douglas, Rhonda Fleming
 
Ohjaus: John Sturges (1957) 123min
 
Kaksintaistelun jälkeen John ”Doc” Holliday (Kirk Douglas) on pidätetty ja väkijoukko aikoo lynkata hänet. Dodge Cityn sheriffi Wyatt Earp (Burt Lancaster) auttaa hänet pakenemaan yhdessä tämän naisystävän Katen (Jo Van Fleet) kanssa. Earp varoittaa Docia menemästä Dodge Cityyn. Holliday ei tottele pyyntöä. Kun Earpin omat apulaiset ovat muualla, Holliday suostuu jäljittämään rikollisia ja miesten välille syntyy ystävyys, joka syvenee, kun Holliday pelastaa Earpin hengen karjanajajien mellastaessa kaupungissa. Earp kosii naisystäväänsä Lauraa (Rhonda Fleming) ja aikoo jättää sheriffin tehtävät ja muuttaa Kaliforniaan, mutta sitten tulee tieto, että Clantonin veljekset ovat Tombstonen kaupungissa, ja kaupungin sheriffi Virgil Earp (John Hudson) pyytää veljeltään apua. Kuinka ollakaan Doc Hollidaylla on sama suunta matkallaan. Nuorin Earpin veljeksistä Jimmy (Martin Milner) surmataan ja homma menee henkilökohtaiseksi. Ja välit selvitetään O.K Corralin tallilla.
 
Villin Lännen tunnetuimmista hahmoista on tehty kymmeniä elokuvia, joista varhaisimmassa, ”Rautaisin ottein (Frontier Marshal) 1939”, Earpiä esitti Randolph Scott ja Docia Cesar Romero. John Ford ohjasi muutamaa vuotta myöhemmin oman näkemyksensä ”Erämaan laki (My Darling Clementine)” 1946, ja siinä parivaljakkona oli Henry Fonda ja Victor Mature. 90-luvullakin, muutaman kuukauden sisällä, nähtiin elokuvat ”Tombstone” (Kurt Russel ja Val Kilmer) sekä Kevin Constnerin ”Wyatt Earp” (Denis Quaid esitti Hollidayta). Mikä elokuvista on sitten kaikkein realistisin, siihen on vaikea ottaa kantaa. Jimmy Earp kuoli vasta 1920-luvulla, eikä hän suinkaan ollut veljeksistä nuorin.
 
Käsikirjoituksen on tehnyt itse Leon Uris, George Scullin artikkelin pohjalta. Artikkelista en löytänyt mitään tietoa, edes sitä, koska se on tehty, mutta voinee olettaa, että sitäkin, kuten koko tapahtumaa, on liioiteltu. Uris on keskittynyt kertomaan Earpin ja Hollidayn ystävyydestä, kun taas Fordilla ja Costnerilla keskipiste oli Earpin rakkaustarinassa. Hammaslääkärinä työskennellyt, ja pahaa tuberkuloosia sairastanut, Holliday eli kuin viimeistä päivää, joi viinaa, oli uhkapeluri ja sitä myöten joutui hankaluuksiin. Mies ei halunnut jäädä sänkyyn riutumaan kohti hidasta kuolemaa. Siksi onkin erikoista, että juuri sänkyyn hän sitten lopulta kuoli, 36-vuotiaana. Earpin menneisyydessä on myös uhkapeliä, saluunoita ym. Ja ilmeisesti hän ei missään vaiheessa ollut mikään sheriffi, vaan ainoastaan apulainen. Joka tapauksessa parivaljakkoa on saatu esittämään 50-luvun jylhäpiirteiset machomiehet: Lancaster 185 cm pitkä ja hartiat kuin ladon ovet. Ja Douglasin karismaa ei tarvitse erikseen mainita. Näiden, ja John Irelandin esittämän Ringon, varaan on ollut helppo elokuvaa rakentaa. Samalla se on myös elokuvan ongelma, kun muiden karisma ja kyvyt eivät nouse samalle tasolle. Doc Hollidaysta olisi kyllä voinut tehdä vielä sairaamman näköisen. 50-luvun tapaan sankarit ovat muutenkin kovin sliipattuja.
 
Sturgesin versio toimii parhaiten toimintakohtauksissa: etenkin loppukohtaus on legendaarinen, jossa Earpin veljekset (Wyatt, Virgil ja Morgan) Hollidayn kanssa marssivat rivissä kohti O.K Corralin tallia. Vahinko vain, että paikoin elokuva on jokseenkin pitkästyttävä. Clantonin veljekset jäävät ohuiksi hahmoiksi, lukuun ottamatta nuoren Dennis Hopperin esittämää Billy Clantonia. Lauran rooli naispelurina, jonka elämäntapa on aluksi Earpin mielestä moraaliton, on jokseenkin turha. Ehkä siinä uumoiltiin orastavasta naisten vapautusliikkeestä. Kovin nopeasti Lauran kapinahenki lopulta katoaa.
 
10 vuotta myöhemmin Sturges palasi aiheen pariin ja ohjasi jatko-osan ”Aseiden hetki (Hour of the Gun)”. Lancasterin ja Douglasin tilalla nähtiin James Garner ja Jason Robards.
 
Tunnuslaulun esittää Frankie Laine. Dimitri Tiomkin säveltämä, Ned Washingtonin sanoittama, Gunfight at the O.K Corral ei päätynyt suureksi hitiksi.
 
Arvosana: ***½


gunfight_at_the_ok_corral-normal.jpg