Majuri Dundee (Major Dundee)
 
Pääosissa: Charlton Heston, Richard Harris, James Coburn
 
Ohjaus: Sam Peckinpah (1965) 123min
 
On sisällissodan viimeinen talvi. Kun Sierra Charriban (Michael Pate) apassijoukko on hyökännyt uudisasukkaiden kylään, tappaen aikuiset ja vanginneet lapset, majuri Amos Dundee (Charlton Heston) saa pakkomielteen intiaanijoukon jäljittämisestä. Hän kerää joukon vangituista Konfederaatin sotilaista, joiden johdossa on kapteeni Benjamin Tyreen (Richard Harris), juopoista, rikollisista, värillisistä sotilaista sekä omista luottomiehistä, joiden välillä olevat kaunat putkahtelevat esiin. Matkan aikana he päätyvät meksikolaiskylään, joka on ranskalaisjoukkojen hallinnassa. Lyhyen taistelun jälkeen ranskalaiset pakenevat vangitsijoiltaan ja alkavat jäljittää Dundeeta lisäjoukkojen kanssa. Yhteenotolta intiaaneja ja ranskalaisia vastaan ei voi välttää.
 
Näkemistäni Peckinpahin westerneistä tämä on huonoin. Ensinnäkään en löytänyt ainuttakaan hahmoa, johon olisi voinut samaistua tai jonka puolesta olisin pitänyt peukkuja pystyssä. Elokuva on myös aika asenteellinen, jopa rasistinen, apasseja kohtaan, vaikka siitä ei voikaan Peckinpahia syyttää. Tätä edesauttaa antaumuksella (jälleen kerran) rooliinsa heittäytyvä Heston, jonka NRA-kytköksiä ei voi jättää pois mielestä.
 
Tarinan voi kuvitella liittyvän Geronimoon, ainakin löyhästi. Apassi-päällikkö ei suostunut lähtemään asuinalueeltaan ja jäi kiertelemään ja ”rötöstelemään” ympäri Meksikoa ja Uutta-Meksikoa. Geronimon vaikuttimina toimi vaimon, lasten ja äidin murhat. Elokuvassa Sierra Charriban motiiveista ei kerrota mitään. Hän on siis se klassinen kasvoton vihollinen. Kun koko elokuvan perusidea on Charribaan kohdistuvasta ajojahdista, hahmoa olisi pitänyt syventää. Nyt hän heittää muutaman lauseen (Kenet USA lähettää seuraavaksi perääni?) ja kuoleekin vähemmän sankarillisesti. Tämän vastakohtana esim. kapteeni Tyreen tekee sankarillisen uroteon ja kokee myös sellaisen kohtalon. Minulle ainakin tuli vastenmielinen olo koko touhusta. Etenkin jaksosta, jossa Dundee on haavoittuneena ja ratkeaa ryyppäämään ja konttaamaan ympäri meksikolaiskylää.
 
No, toki hyvääkin elokuvasta löytyy, näyttelijät etunenässä. Joitakin Hestonin teatraalisuus saattaa vaivata, ja ehkä se toimii paremmin Ben Hurin kaltaisissa spektaakkeleissa, mutta kyllä hän hyvä valinta rooliin on ollut. Coburn ja Harris eivät petä koskaan, oli roolihahmo millainen tahansa. Warren Oates ja Ben Johnson sivuosissa jäävät aika lailla varjoon, ja heidän roolinsa muistuttavat vähän rooleja ”Hurjasta joukosta.” Saksalainen Senta Berger on myös varsin viehättävä meksikolais-saksalaisena leskirouvana, johon Tyreen ja Dundee ihastuvat. Lopussa on Peckinpahille tyypillinen huipennus, jossa ”sankarimme” joutuvat epätoivoiseen taisteluun. Jotain hyvää, mutta enemmän huonoa sisältävä western. Mutta eivät Leone, Hawks ja Fordkaan olleet täysin erehtymättömiä.
 
Arvosana: **
 
 
major_dundee-normal.jpg