Pääosissa: Gianni Garko, Guglielmo Spoletini, Maria Silva

 

Ohjaus Rafael Romero Marchent (1970) 85 min

 

Santana (Gianni Garko) ja Marcos (Guglielmo Spoletini) ovat ryöstäneet Burtonin veljesten kanssa 100 000 $ ja kaksikko on joutunut väijytykseen. Santana onnistuu pakenemaan ja vangittu Marcos tekee sheriffin (Chris Huerta) kanssa sopimuksen rahojen löytymisestä. Kolmikko ryhtyy etsimään Burtoneita, kohtaa Kirbyn perheen ja saa mukaansa Marian (Maria Silva).

 

Ensiksi on todettava, että tällä nimihirviöllä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Sartana-sarjan kanssa. Italialaisessa versiossa Garkon roolihahmon nimi on Santana, espanjalaisessa Sabata ja englantilaisessa Sartana, mutta tuottajat yrittivät ilmeisesti houkutella katsojia myyvällä Sartana-nimellä. Espanjalainen Marchent ei ole ehkä tunnetuimpia ohjaajia, mutta teki kuitenkin lukuisia elokuvia. Hänen länkkäreitään voisi kait leikkisästi kutsua tapas-westerneiksi. Joaquín Luis Romero Marchent, hänen veljensä, joka esittää myös yhtä Kirbyn pojista, on ollut kirjoittamassa suht perinteistä tarinaa parivaljakosta, joka lähtee etsimään jotain heille kuuluvaa. Mukana on femme fatale, takaa-ajavia sheriffejä ja joukko esteitä, joita heidän eteen tulee. Elokuvan suurin kompastuskivi onkin, että siitä puuttuu varsinainen ”pahis”: tätä viittaa sovitellaan ensin Burtoneille, sitten Kirbyn perheelle ja lopuksi kohtalokkaalle naiselle. Näin ollen elokuvasta puuttuu todellinen loppuhuipennus. Sen sijaan elokuvan alku on hieno: mökkiin piiritetyt Santana ja Marcos pelaavat korttia siitä, kumpi pakenee ja kumpi jää pidättelemään väijyjiä. Muutenkin leffa toimii parhaiten Garkon ja Spoletinin keskinäisissä kohtauksissa, Spoletinin ollessa se suulas tyyppi ja Garko vakavampi. Garkon hahmo jää enemmän Spoletinin varjoon, mutta kun tulee toiminnan aika, Garkon katse ei lupaa vastapelurille hyvää.

 

Marcello Giombinin musiikki ei nouse tässä spagetti-westernissä merkittävään osaan kuin vaikkapa Sabatassa, johon mies teki loistavan soundtrackin. Sama teema (Ride Along) soi käytännössä koko elokuvan ajan, ja vaikka se ihan menevä onkin, niin alkaa pitemmän päälle pitkästyttää. Vähän harvinaisempaa on myös, että teema on laulettu. Laulun esittää Peter Boom.

 

Muutama hyvä kohtaus ei auta kantamaan muuten hataraa tarinaa.

 

Arvosana: **½

 

sartana_kills_them_all-normal.jpg