Pääosissa: James Stewart, Marlene Dietrich, Mischa Auer

 

Ohjaus George Marshall (1939) 91 min

 

Lem Glaggett (Tom Fadden) häviää huijatussa korttipelissä tilansa Kentille (Brian Donlevy), Frenchyn (Marlene Dietruch) avustuksella, ja siitä suivaantuneena aikoo ottaa lain omiin käsiin. Sheriffi Keogh (Joe King) estää häntä ja lupaa selvittää asian. Sheriffi saa surmansa. Uudeksi sheriffiksi valitaan kaupungin juoppo Washington Dimsdale (Charles Winninger), joka aikoinaan ratsasti yhdessä Tom Destryn kanssa. Dimsdale kutsuu apurikseen Destryn pojan, Thomas Jefferson Destryn (James Stewart), miehen, joka hänen kauhistuksekseen ei kanna aseita. Yhdessä venäläisen maahanmuuttajan Boriksen (Mischa Auer) kanssa he ryhtyvät puhdistamaan kaupunkia.

 

James Stewart western collectionin vanhin elokuva. Boksi sisältää seitsemän elokuvaa, joista muut ovat ”Kaksintaistelu vuorilla”, ”Kunnian laakso”, "Maa vuorten takana”, ”Rancho River”, ”Seikkailijoiden luvattu maa” ja ”Winchester 73 - Kohtalon ase”Boksin voi löytää alle 20:n euron, joten siihen kannattaa sijoittaa, sillä kokoelmasta löytyy myös erinomaisia lännenelokuvia. Näistä myöhemmin lisää. Elokuvalla on yksi huonoimmista suomennoksista, joka nyt muistuu mieleen. Marlene Dietrichin hahmo on kapakkalaulaja, ja kaiketi myös saluunan omistaja, joten kyseessä ei todellakaan ole mikään enkeli. Hän on kaupungin todellinen pomo. Elokuvan päähahmo on kuitenkin Stewartin esittämä Destry. Hahmo on mielenkiintoinen, sillä vuoden 1962 klassikkowesternissä ”Mies, joka ampui Liberty Valancen” Stewart esittää niin ikään henkilöä, joka ei usko aseisiin ja väkivaltaan. Miten kauan mies pystyy pitämään kiinni vakaumuksestaan? No, kovin suurta aivotyöskentelyä ei vaadi arvatakseen, ettei tässäkään tapauksessa ilman aseita selvitä. Aiheena ihan mielenkiintoinen, mutta joskus toivoisi, että edes yhden kerran sankari hoitelisi homman ilman aseita. Etenkin, kun tämä elokuva on komediallinen western. En pahemmin perusta tämän tyylin länkkäreistä, Speden ”Hirttämättömiä” lukuun ottamatta. Tässäkin kaupunkilaisten jatkuva hohotus käy vähän ärsyttämään, kun naurettavaa riittää kaupungin juoppoa, aseetonta ja maitoa juovaa Destryä ja tappelevia naisia kohtaan. Lopussa sitten tapahtuu miltei täyskäännös ja loppu on jopa dramaattinen. Destryn hyväntuuliset tarinat jaksavat kuitenkin viihdyttää ja hauskuttaa elokuvan hahmoja. Ja myös katsojaa.

Elokuva perustuu Max Brandin vuonna 1930 ilmestyneeseen romaaniin. Kirjasta on tehty kolme elokuvaa, Broadway-musikaali ja tv-sarja. Elokuvilla on kovin vähän yhteistä kirjan kanssa. James Stewartille elokuvan ilmestymisvuosi oli merkittävä, sillä hän löi tuolloin itsensä todella läpi. Dietrich oli puolestaan menossa päinvastaiseen suuntaan. Nuori Stewart onkin hyvässä vedossa ja myöhempien vuosien maneereista ei ole vielä tietoakaan. Katsoi sitten ”Vertigoa”, ”Ihmeellistä elämää” tai ”Mies, joka ampui Liberty Valancea”, niin Stewart on jotenkin reppanan oloinen. Parempia elokuvia oli tulossa liuta edellä mainittujen lisäksi. Dietrich esittää elokuvassa parikin laulua ja on niissä paremmassa vedossa kuin näyttelemisessään, joka hänellä on silti korkealla tasolla. Joka tapauksessa on vaikea kuvitella häntä lännenelokuvissa.

 

Peruswestern, jonka arvosana: ***

 

destry_rides_again-normal.jpg